Sukkaboksi vol 2

 Novitan uusin sukkaboksi, vol 2, ilmestyi ihan huhtikuun lopussa. Mitenkään malttamaton ollut, kun edellinenkään boksi ei ollut vielä päässyt puikoille, mutta olinhan minä innoissani saatuani hakea laatikon postista. Kaikki uudet asiat innostaa, vaikka ei olisi yhtään vapaa-aikaa. Kun viime syksynä lupauduin vetämään kaksi TPOn lasikurssia tiesin, että tästä tulee työläs kevät. Kun siinä on vielä pitkä kurssi ja alati lisääntyvä työmäärä, niin olenhan minä ollut kovilla. Kevät on mennyt vauhdilla ja sisäinen allakkani laahaa kaksi viikkoa myöhässä. Nyt on vappu. Onhan? Ai ei ole. 

Tämänkertainen sukkaboksi on ollut taas ihan täydellinen! Niina Laitisen Tanssivat pisarat on pitkä tai nilkkapituinen sukka täynnä kiemuroita ja pitsiä. Lanka on seiskaveikan Nature, värinä lämmin Pisara. Väri on hyvin mieluinen ja langantuntu erittäin pehmeä.

Boksissa on mukana Taika vartalovoide ja pieni kiva projektipussukka. 

Projektipussukka ei ole liikkunut mihinkään, vaan vähäseltään olen iltaisin jaksanut neuloa näitä ensimmäisessä paketissa tulleita ihan omalla kässytuolilla. Minullehan sukka on ollut työ, koska olen neulonut tilauksesta sukkia vuosikymmeniä. Perussukkaa sadoittain yhteen, jos toiseenkin perheeseen on tullut tehtyä. Vaikka sanon, että neule, kuin neule, ei toistolla ole väliä, niin sukkiin olen kyllästynyt vuosia sitten. Kaikella on rajansa.

Nykyään neulon pikkubimuille ja muutamat muut. Viha-rakkaussuhde sukkaan on selätetty ainakin tämän parin myötä. Olen ostanut toiseenkin kirjoneulesukkapariin langat.

Kun neuloin kaikki liukuvärjätyt ja pätkärääkätyt vähiin päin pois, niin taas ihastelen kuinka kauniisti väri liukuu sitä mukaa, kun kuvio etenee. Kyllä tällekin on jo pari tulossa.

Viime päivien vesisateet on tehneet kevään etenemiselle pelkästään hyvää. Luonto heräilee vähitellen, kasvunmerkit on jo näkyvissä. 

Voikaa hyvin,