Viikkojen varrelta

 Hei vaan helmikuu, mihin jäit tammikuu? Olen aina ollut sitä mieltä, että alkuvuosi mataa hiljaksiin, niin hitaasti, että ei vauhti huimaa. Vaan nytpä on huimannut, kun kuukausi vaihtui, olin jo ihan valmis takaisin lomalle. Eniten vauhtia on antanut työ ja siitäkin iltatyö, jota olen saanut tehdä tänä vuonna kolmen eri lasikurssin kanssa. Minulla on kaksi ryhmää maanantaina, joista toista olen ohjannut myös lauantaisin. Sitten ajelemme vielä yhtenä päivänä hiukan kotoa kauemmaksi, jolloin tapaamme tutun ryhmän kanssa Sastamalassa. Kaikissa ryhmissä on monta uutta kasvoa, joiden kanssa olen aloittanut ihan perusopeista. Välipäivinä olen käynyt toisen opiston uunilla vaihtamassa työt uuniin ja taas liikkeelle. Alkuvuosi onkin ollut laukkaa paikasta toiseen ja kotona on käyty vain kääntymässä. Todellisia asuntosäästäjiä. 

Eemelin nimenantojuhlan jälkeen laitoin heti tilauksen nimilaatasta, että saan täydentää karusellihevosen ketjua. Tilaamani tuote on pikkuisen edellisiä laattoja suurempi, mutta ajaa asiansa. Minusta on kiva, että kaikista lasten lapsista on nyt nimet näkyvissä. Olemme ehtineet juhlan jälkeen kerran käydä katsomassa miten ihanuuden kanssa arki sujuu. Kyllä on ponteva poika ja niin nauravainen. Ikävä ihan kaikki pienokaisia, mutta pian me taas tavataan.

Päiviin on alkanut tulla taas valo, nautitaan tästä.

Ihanaa ystävänpäivää teille kaikille 💓

Lovi-tuote