Viikonlopun vierailut

Emme ole pitkään aikaan viettänyt viikonloppua tyttöjen kanssa. Viikko sitten kävimme töiden jälkeen hakemassa ensin pikku2, jonka jälkeen ajoimme hakemaan sisarukset. Meillä oli mukanamme kärryllinen puita, jotka piti saada sateen alta suojaan. On kelejä pidellyt! 

Suunnittelin ohjelman enemmän sateisen viikonlopun ennusteella, mutta ei ennuste pitänyt ihan paikkaansa. 

Tuulista ja kylmää oli, mutta lauantaina ilma oli kaunis aamun kankeuden jälkeen. Aloitimme aamun pitkäkestoisella askartelulla, jota jatkoimme vielä sunnuntain puolelle. Jokainen osallistui, valitsi omat värit ja innostui valitsemastani askartelusta. 

Ohjasin ja osallistuin myös itse näiden tekemiseen, mutta avustin jokaista, että saimme jokaiselle kotiin viemisiä. Yhdessä tekeminen on kivaa. Askartelusta tulee paljon lajiteltavaa. Jokainen oppi kiikuttamaan oman leikkuujätteen omiin laatikoihin. Pysyi työpöytä siistinä ja valmiit osat pysyi tallessa.

Leikkaamisen kun tekee tarkasti, niin helpottaa valmiin työn kokoamista. Oli ihanaa jutella tyttöjen kanssa samalla, kun jokainen eteni pala kerralla.

Piirsin jokaisen kaavan kierrätysmateriaaliin, paksu läpinäkyvä muovirasia, jolla oli helppo toistaa kuvioita omiin väripapereihin ja kartonkiin. 

Teimme monen kerroksen värihyrriä, jotka ompelin ompelukoneella yhteen. Kaikki väripaperit sai jokainen järjestellä itselleen mieluisaan järjestykseen. Muutaman nipun jouduin järkkäämään uusiksi, kun ompelukone jumitti paksuilla nipuilla.

Löysin tyttären helmiä, jotka kaadoin tarjolle. Jokainen sai pujotella itselleen mieluistat helmet hyrrien ylä- ja alareunoihin. Solmin ommellangat kiinni ja tytöt saivat avata väripaperit pulleiksi. Nämä voi halutessaan kiinnittää joko kuuseen tai ikkunaan.

Itse tein hillitymmät mallit vanhasta kirjastopoistokirjasta, Georg Ots nuotteja, jossa oli jo ajanpatinaa. 

Sunnuntaina askartelimme kartongista lintuja, joihin taittelimme kakku- ja silkkipaperista siivet. Haitaritaitos olikin vähän haastava jokaisen tehdä. Yksi taitteli koko nipun samaan suuntaan. Toinen liian leveäksi. Minulta oli kädet loppua, kun leikkasin lintujen selkään aukon pujoteltaviin siipiin. 

Näitä tuli tehtyä paljon, mutta en ehtinyt kuvaamaan yhtään, kun porukkaa oli tulossa ja ruoka valmiina. 

Kävimme lauantaina metsässä keräämässä sammalta ja kuivia kuusen- ja katajanoksia.

Vasta seuraavana päivänä muistin hirvenmetsästyksen alkaneen, mutta jos nyt joku sarvipää oli eksynyt meidän metsään, niin se kyllä vilisti pikana pois. Kyllä meistä lähti ääntä!

Se joka kaatui ensimmäisenä, piti kantaa saunapuut pirtille 😄

Sienimetsäreissulla minulta jäi yksi puu tuomatta, tulimme pois eri suunnasta, mutta nyt suuntasimme suoraa tuota kohti.

Lähteestä riittää puhdasta vettä.

Rämpiminen vaati hiukan keskittymistä. Huomasimme illalla, että uni tuli nopeasti raikkaan metsäpatikoinnin jälkeen.

Vesi on aina kiinnostava elementti

Löysimme laatikoihin kerätyt sammaleet, jotka olimme jättäneet metsän reunaan. Ei viitsitty kantaa laatikoita pitkin poikin metsää.

Kotipihassa koristelin etupihan kukkamaalla olevan polkupyörän korit. Takakoriin nostin käkkäräisen kuusen ja peitin kaiken sammaleilla. 

Miäs etsi yhden lasilyhdyn, johon aseteltiin led-kynttilän.

Etummaisen koriin istutin kaksi keijunkukkaa jotka peitin sammaleella. Tätähän löytyy montaa eri sävyä, mutta itse valitsin nuo limen sävyt, kun ne näyttää niin keveiltä.

Nappasin vielä PartyLiten pöllökyntteliköt. Kestävät hyvin talvisia kelejä.

En ole moneen vuoteen laittanut etukuistin laatikoihin talvisia asetelmia, mutta tähän pyörään on kiva sellainen tehdä. 

Näyttää kivalta illan pimeydessä

Huhuu!

Eemeli vieraili meillä sunnuntaina, kun Milja haettiin kotiin. Voi sitä jälleennäkemisen riemua! Poika on jo melkoinen menijä, kun kävely on sujuvaa, vakaata, jatkuvaa ja ilo hyvin tarttuvaa.

Tytär sai mukaansa kolmannen sukkaparin. Muistin, etten ollut päätellyt lankoja, enkä kastellut, mutta hyvin kaikki oli valmiina, kun sisarukset haettiin.

TERHI