Metsä

Tänä vuonna mustikka tuottaa hyvin satoa. Näiden kerääminen vaatii hyvät eväät, kunnon jalkineet ja notkean luonteen.

Naistenviikolla oli katsottu sääkarttaa ja arvottu mennäänkö hetkeksi, vai vasta huomenna. Meillä on omat tutut metsäpaikat, jossa olemme käyneet jo vuosien ajan. Ei ole ollut väliä onko ollut kuiva kesä, aina olemme saaneet ämpäreihin täytettä. 

Ensinnä pysähdyimme tutulle paikalle, josta keräsimme mitä oli. Pieni tauko ja tyhjät ämpärit mukaan. Tyhjän kauhomista! Jatkuvaa kävelyä, mutta lopulta päädyimme marjaisaan paikkaan ja astiat alkoivat taas täyttymään. Itse epäilin, ettei operoitu käteni kestäisi moista puuhaa, mutta enhän minä mustikankiilto silmissäni edes muistanut koko asiaa, eli käsi toimii nyt.

Kuivassa kanervametsässä on kiva kulkea.

Matkanvarrelta

Kun notkeus katosi iltapäivän tunteina, kävimme kotimatkalla ostamassa 15 € Marjukka marjanputsauslaitteen, joka liitetään imuriin. Tällä saimme puhdistettua kerätyt 40 ltr suht nopeasti pakastettaviksi.

Kunnon naavaparta

Seuraava keräyspäivä menikin ihan vadelmaksi. Pysähdyimme katsomaan, jos löytäisimme uuden hyväsatoisen musikkapaikan, mutta mitä minä näinkään? 

Valtaisan vadelmakasvuston, jota ei voinut jättää huomiotta. Miäs lähti katsomaan mustikkapaikkaa auton kanssa ja minä ämpärin kanssa poimimaan vadelmat. Niitä vain riitti ja riitti. Lopulta poimimme yhdessä. Rämmimme puskissa, kaaduimme vuoroin. Menimme neliveto päällä päästäksemme takaisin ylämäkeen. 

Miäs kaatui niin, että ennätin just nappaamaan ämpärin hänen kädestään. Oli niin pahuksen haastava maasto kulkea. Jätin takin päältäni, kun kahvitauolle yrittänyt miäs kuuli huutoni, että takaisin ämpärin kanssa. Oksat raapivat ihon rikki ja paarmat iloitsivat läsnäolostamme. 

Edellisen päivän kaatosade piti kasvuston märkänä. Housut nuolivat ihonpintaa niin, ettei jalka noussut kunnolla. Mutta, oli ilo kauhoa makeaa vadelmaa pakasterasioihin talven varalle. 

 Poimin vielä oman pihan vadelmat talteen, eli saamme varmasti kymmenen litraa pelkkää herkkua talveksi pakastimeen.

Sadealue peitti Pirkanmaan ja sen liikeitä seurasimme hyvin tarkkaan. Kun päivästä tai ainakin aamusta oli luvattu kuivaa keliä, ponkaisimme kolmannen kerran metsään. Matkalla oli niin kaunis metsäpohja kosteine seitteineen, että olihan se kuvattava.

Otimme uuden alueen tarkasteluun, kun turha lähteä jo käydyille mättäille. Maasto on helppoa kulkea. Ihan tyyni ja raikas sää, +16', mutta kyllä se siitä lämpenee. Parasta näissä viileissä aamuissa on se, että paarmat on poissa. 

Sain noukkuriini pullean toukan, joka palautettiin heti takaisin luontoon. Tämä on riikikukkokehrääjäntoukka. 

Tämäkin reissu oli hyvin antoisa. Miäs ehti juomaan kahdesti kahvinsa, jos sillä vadelmareissulla ne jäi nopeasti siihen yhteen kertaan.
Nyt on kaikki puhdistettu ja pakastettu. Noukimme viikon aikana noin 90 litraa mustikkaa ja kympin vadelmaa.

Terhi