Kajastus

 Sain puikoilleni testineuleen, kun VillaUnelmia Kajastus oli kirjoitettu valmiiksi. Ai että miten olikaan kiva taas neuloa yksi kaarrokepaita lisää. Tykkään neuloa, tykkää pitää ja kyllä, käytän mielelläni. Talvella käytän jotain neulomaani paitaa päivittäin, kun olen liikkeellä. Lisään päälle R-Collection vuorittamattoman anorakin tuulensuojaksi. 

Valitsin malliin marjapuuron sävyn ja siihen sopivat värisävyt kirjoneuleosuuteen. Kun ohjeessa on suunnittelijan oman värimalli, täytyy vaan miettiä onko se minun oma väripaletti. Minulla on kotona valmiina aika hyvä valikoima Lettlopia. Ei täytynyt lähteä kaupoille tai tilata lisää. Saattaa olla niin, että hihat ja miehustan sävyissä näkyy hienoinen ero, kun ei sitten ollut samaa värierää tarpeeksi. 

Tänään paistoi lokakuun viimeiset auringonsäteet, mutta en ihan onnistunut kirimään itseäni ulos ajoissa. Jatkuva harmaus on aika rauhoittavaa ja värit tulevat loistavasti näkyviin. Tässä käyttämäni värit.

Vaal.pun. 1412

Vihreä 9421

Harmaa 0058

T.pun. 1409

Ohje on helppo lukea, kirjoneulekaavio selkeä. Ohje tulee myyntiin, kun loput testineuleet valmistuu. 

Tässä työssä tuskailin ainoastaan heikkolaatuisen harmaan langan kanssa. Pitäisi oikeasti tehdä rekkula, kun kerässä oli kaikkea muuta, kuin sinne kuuluu.

Ensimmäisen kerran neuloin neliskanttisilla 4,5 mm pyöröillä lopia. Tuli kyllä kaunis ja tiivis neulepinta, mutta tiheys ei muuttunut. 

Kastelin valmiin neuleen pyykkietikkavedessä ja linkosi 400 kierrosta/ min. Työ kuivui melkein yö aikana. Höyrytin valmiin neuleen ja vedin hieman kostean paidan ylleni, että sain kuvat vielä päiväsaikaan. Käytin jälleen itselaukaisijaa, kun yksinäni tuhersin. 

Kävin lämmittämässä työhuoneeni ja vetäsin kaulaani mummuni neuloman pitkän pitkän kaulahuivin, jossa on sama värimaailma, kuin neulomassani paidassa. Muistan saaneeni tämän kaulahuivin pikkutyttönä, kun takataskussa kuului olla varsikampa ja farkunpuntit laskettiin kumisaappaan varren päälle kauniisti laskeutumaan. 

Terhi

Vaaleanpunainen pöytä

 Nyt kun olen paljon kotona, jatkuva siivoaminen ja sisustaminen ei oikein nappaa. Kun on paljon poissa kotoa, harmittaa ettei oikein ehdi tekemään mitään. Turhautuminen ja sellainen väsynyt ikävä painaa harteita kasaan ja siitä huolimatta pää pysyy pinnan päällä. 

Miäs satutti sormensa ja oli viikon sairauslomalla. Jotenkin en meinaa saada sen enempää valmiiksi kun hän on kotona, mutta eihän meistä kukaan saa tätä maailmaa valmiiksi täällä ollessaan. Riittää, että olet sellainen kuin olet. Sain kuitenkin kakistettua ulos, että ei toi ompeluhuone oikein siistiydy, jos ei sinne hommata konepöytää. Kaksi konetta on ollut lattialla yli hypittävinä jo pidemmän aikaan ja varsinkin tämä husse täytyisi saada hyvän ja tukevan pöydän päälle. Koneitahan minulla riittää, mutta miksi ei, jos niille on käyttöä. Vain inspiraatio puuttuu. Onneksi nuoret käyvät meitä katsomassa ja tuovat välillä sylillisen tuliaisia, korjattavat vaatteet. 

Samalla istumalla, kun sanoin, ettei se työhuoneessani oleva työpöytä taida saada maalia pintaansa kummaltakaan, niin että jospa minä katsoisin mitä lähialueella olisi tarjolla. Ei aikaakaan, kun olin jo näpytellyt parit pöydät ja päädyttiin sitten tähän vaalianpunaiseen kokonsa puolesta. Se kun oli toista lähempänä, niin hakumatkaan ei mennyt paljon aikaa.

Ikealainen, Falkhoiden työpöytä on melamiinipintainen. Siinä on kivat metallikoukerot ja hyvä istumakorkeus. Niin ja väri! 20 €

Kun seuraavana aamuna sain tajunnanvirran toimimaan, olin jo mielessäni sisustanut konepöydät sopivasti yhteen niin, ettei huoneesta täytynyt kuin kantaa hetkeksi materiaalia ulos ja pöytä sisälle. Nämä sopivat täydellisesti toisilleen. Singer jäi ikkunan eteen siksi, kun siinä on moottori oikealla lähinnä pistorasiaa. 

Materiahyllyt jää helposti käytettäviksi molempien pöytien päädystä 

Kangaspalat muistuttavat, että voisi piirrellä kaavat.

Helposti löydettävissä.

Silityspiste jäi vielä tähän huoneeseen. Siirsin sen jossain vaiheessa kodinhoitohuoneesta pois, kun kasattiin vaaterekki tähän tilaan. Saan yhdellä silmäyksellä katsottua asuni, silitettyä ja menoksi. Täytyy välillä muuttaa käytänteitä, ettei jalkapohjista jää monttu samaan kohtaan. 

Nostin vanhan vanerisen ompelukonelaatikon nalleineen työpöydän kulmaan. 

Kierrätysvarjostin oli pölyn peitossa, kun noukin sen valoon. Hetken hönkäilin kuistilla ja taas loistaa!

Ilonpisaroita ja iloa tekemiseen. Nyt olisi jo jonossa koneille töitä, joten niistä sitten myöhemmin. 

Terhi

Villiviini

 Syksy hönkii nyt päälle suurin saappain. Muutaman viikon ajan lämpö on vastannut kesän helteitä. Jos sitä kovaa tuulista jaksoa nyt muistelee lämmöllä, niin sähkön pörssihinta oli alhainen. Pihatöistä ei ole voinut kieltäytyä, enkä kyllä ole. Lapiohommat on tehnyt miäs, minä osoittanut sormellani. Pergolasta siirrettiin kaksi suurta kuunliljanjuurakkoa uuden kasvihuoneen läheisyyteen syreenien alle. Juurakot halkaistiin neljään osaan ja niiden väleihin lisäsin narssuja ja pieniä laukkoja. Pihatöitä on jatkettu aina näihin päiviin asti lisäämällä auramerkkejä, suojaamalla kasvustoa jyrsijöiltä ja siistimällä ympäristöä.

Kasvihuone kylpee auringonvalossa ja syysväreissä, kun villiviini on lopultakin löytänyt oman väylänsä kasvaa huoneeseen. Ulkopuolelta kasvi on jo ihan ruskea, mutta sisällä se hehkuu.

Keijunkukan juurakko on katkaistu aikoja sitten, mutta sitä ei tämä latvaosa ole huomannut. Kukinta jatkuu. 

Kärryllinen kauneutta.

Tällä pienellä kamiinalla huone lämpisi alkusyksyn kylminä öinä. Minun täytyy kokeilla saisinko taivuteltua tuohon suuluukkuun oikeanmuotoisen lasin. Nyt siinä on alumiiniteippiä.

Parin vuoden takaa markkinoilta ostettu. 

Istahdin pihakeinuun kuvaamaan taivaanrannan kauneutta. Ei meillä ole kovin aukea tuo peltomaisema, mutta hyvällä säkällä saan kuvattua erikoisen kauniit sävyt, näyt ja tunnelmat.

Hetkeä myöhemmin pohjoisen puolelta.

Vielä muistiin tämäkin näkymä. Aloitin projektin keväällä käsileikkaukseni jälkeen. Yhdellä kädellä siistin taustan hiekkapatjalta kiveä, sementtijäämiä ja rikkoja. Lopulta työ ei ollutkaan niin yksinkertainen, vaan se vaati konetta, lapiohommia ja uutta maa-ainetta. 

Tehdessä tämä oli kaunis ja onnistunut, mutta ensimmäisen talven jälkeen kamala ja epäonnistunut.

Sen tuloksena oli, että koko alue tyhjennettiin pikkukivistä ja näin saimme täytettyä kaksi kivikoria. 

Tämä kohde jää odottamaan ensi kevättä, uutta hiekkakuormaa ja uusia ideoita.

Kannoimme kasvarista kellariin loputkin viherrykset talvehtimaan. Vielä puuttuu chilit, joista saamme kerättyä satoa jonkin verran. Pelakoista poistin kaikki kukkavarret ja huonot lehdet.

Sinisarjat kukkivat komeasti, osassa on paljon nuppuja. Huone tullee ihan täyteen ja jos hyvin käy, saan keväällä virkeät ja elävät taimet uuteen kasvuun. 

Pihalle on lisätty pieniä valonlähteitä, kiinnostavaa katsottavaa.

Terhi

Joulukukat

 Osallistuin viime viikonloppuna Ikaalisten Craftaamon Joulukukat-kurssille opiskelukaverini kanssa. 

Kurssi on Marana Desing, eli Andra Martõlo ohjaama. Neljä ensimmäistä kuvaa on mallitöitä, joista saa käsityksen mitä olimme tekemässä. 

Askarteluun saa helposti lisättyä kukkia valmiiksi tehdyistä valikoimista, mutta itse tehden kukista saa paljon näyttävämpiä. Näissä töissä on paperinvalinnalla merkitystä. Samoin väreissä.

Suklaakorttirasiassa on käytetty juurikin niitä joulukukkia ja lehtiä, joita valmistimme. Meidän piti tehdä myös rasia, mutta kurssiaika ei riittänyt siihen. Materia kulki puolivalmisteena kotiin tuomisina.

Meille oli valmiiksi stanssattu materia, jonka käsittelyn aloitimme heti. 

Itse en ole mitenkään nopea näissä jutuissa, mutta rämmin koko ajan jutussa mukana. 

Tuputtelimme kaikki punaiset kukat ruskealla Disterss Inkillä.

Sen jälkeen vetelimme naskalilla kunnon ruodit 

Kokosimme terälehdet yhteen, liimaa väliin.

Vihreä lehdet kasteltiin nopeasti veteen, kuivattiin talouspaperin välissä ja ruodit näkyviin naskalilla. Lehteen ei saa koskea käsittelyn aikana, että lehti kääntyy pehmeällä alustalla oikeaan asentoon.

Kukkien keskelle nippu heteitä ja liimaa.

Mulperipaperin käsittely kanssa piti olla tietoinen mitä tehdä. Jokainen terälehti kasteltiin sormin, kuivattiin talouspaperin välissä ja terälehden muotoilu siihen tarkoitetulla muotoilutyökalulla. Ennen kuin paperi on kuiva, ne värjättiin niin, että pensseli asetettiin terälehden kärkeen ja värin annettiin valua keskelle kukintoa. Lopuksi liimattiin pieni hede keskelle.

Raaskinko näitä käyttää? Jossain vaiheessa yritän koota suklaarasiankortin ja siihen voisin nämä käyttää. Minun täytyy hankkia jostain tuollainen pehmoalusta, jonka päällä voin muotoilla jatkossa joitain omia kukintojani. Onhan tätäkin saatava kokeilla uudestaan.

Tällaiset lyhytkurssi, päivän mittaiset tapaamiset on kivoja. Kurssiaika oli lyhyt, muutama tunti. Ehdimme käydä vielä Craftaamon myymälöissä, sekä Nannan askartelukaupassa samassa pihapiirissä. Ostin Suomen Taidetarvikkeen ihania vesivärejä, joissa on kimalletta tulevaa joulukorttiaskartelua aatellen.

Terhi