Minä kyllä neuloisin,mutta kuka siivoais?

Hyvän jemman löytäminen ostoksilleen on monasti kullanarvoinen asia.Ei meillä kukaan kyllä liiemmin pengo tai kyseenalaista ostoksiani,mutta joskus voi käydä niinkin,että on iso hätä ja silloin se kohdistuu juuri minun jemmoihini.

Tytär oli jo pidempää haaveillut saada akvaariosta kalansa pois ja halusi tilalle gerbiilejä.Tilaisuus kalojen uudeksi kodiksi tuli pojan kotoa muuton yhteydessä,kun tyttöystävä halusi kaupunkiasuntoon akvaarion.
Minulla on jäänyt johonkin kohtaa muistissa iso aukko,kun en lainkaan muista luvanneeni meille muuttavan mitään jyrsijöitä.
Niitä on kuitenkin nyt kaksi poikaa,Ilpo ja Tuomo.

Tämä tummempi on Tuomo.Hyvin vilkasliikkeinen eläin.Tulimme taannoin myöhään illalla kotiin ja tytär heti kävi katsomassa,että molemmat pojat olivat paikalla.
Talo hiljeni,kun lapset menivät nukkumaan,niin eikös isäntä ponkassut liikkeelle hakemaan hiirenloukkua,kun näki hännänpään vilahtavan oven raosta.
Ennen loukun viritystä piti käydä tarkistamassa gerbiilien pesät ja todeta,että tämähän veijari sieltä puuttui.

Ilpo oli jäänyt kuuliaisesti pesää vartioimaan.
Näistä tämä vaaleampi on kuitenkin rohkeampi ja uteliaampi.
Eikä sitten olekkaan vaikea arvata,mistä sitä Tuomoa etsittiin iltamyöhällä.
Minun lankakorieni väleistä.Oli siinä pienellä vipeltäjällä monta hyvää piilopaikkaa.Ja minulla naurussa pitelemistä,kun kuuntelin oven takaa sitä kiinniajoa.
Toisaalta,eipä paljon naurattanut,kun olin maininnut aiemmin,että näitä ei sitten juoksuteta ympäri pirttiä,vaan ja ainoastaan pesuhuoneessa.
Minun tuurillani herään jonain aamuna samalta tyynyltä näiden kanssa.

Täältä anopin vanhan kapiokirstun alta Tuomo saatiin kiinni .Eläin oli ollut pölyinen kuin villapallo.No,kai sieltä jokunen pölyhuikkanen voi löytyä.
Tänään järjestelen lankojani ja otan imuriin ne villapallot kiinni.Ihan vain varmuuden vuoksi.