Ehtihän Luutu- Hiltukin mukaan Kyöpelinvuorelta pääsiäisen viettoon.
Noidalla on ikää jo paljon, mutta ei vielä kymmentäkään vuotta ole asunut meillä paperipussissa odotellen aina uutta kevään juhlaa.
Mukana luudalla matkaa valkoinen kissa, nuollen tyytyväisenä tassuaan.
Sopii sille samalle luudalle muutakin, kuin Hiltun pylly. Kahvipannu ja kori, jossa on suklaamuna.
Villasukat ja olkitäytteiset tossut suojaavat jalkoja matkojen takaa tultaessa.
Korjailin hiukan pipoani. Malliltaan pipo oli hyvä, mutta oli ikävän matala. Niska jäi paljaaksi, lumi ja tuuli vihmoi ilkeästi nassuuni.
Otin pipon käsittelyyn ja nyt siinä on tarpeeksi korkeutta, heijastinnauhaa ja kunnon lippa.
Lipan saa mukavasti nostettua ylös, jollei sitä tarvitse.
Lankana Novitan Hippy.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Nyt tuo pipo näyttää hyvältä :) Ei niska palele ja lippakin suojaa silmiä :)
Voi mikä noita teillä sisällä. Ai oli ovikoriste tallessa. Eikö noita ollut käynyt. Juu,Kyöpelinvuorelta on niin pitkä matka..Tai sitten se noita on kiltti:)
Pipo tuli koeajettua, oli nyt tosi hyvä.
Tuo onkin hyvä ajatus tehdä lippis, taidampa jossain vaiheessa kokeilla ideaasi.
On muuten hyvä tuulella ja sateella, eikä ne harvat auringonsäteetkään ota silmiin =)
Voi kun tuo pääsiäisnoita on hyvän näköinen. tuli mieleen lapsuudesta noita Nokinenä -niminen noita satukertomuksista
Lähetä kommentti