Kiitos teille kaikille kommenteista Jimmun poismenosta. Tuolla kotikuusen alla on nyt hyvä vahdin olla.On outoa, ettei kukaan kurkista kopista, eikä tiskipöydällä ole sitä ruokakuppia odottamassa ulos viemistä. Ei kuulu tuttu kaulapannan kilahdus avoimesta ikkunasta. Mutta vieläkin avaan oven varovasti, jos Jimmu huonoilla jaloillaan ei pääsekkään tarpeeksi nopeasti oven takaa pois.
On nämäkin itkut itkettävä. Pitkä oli yhteinen matkamme.
Paljon on iloisia asioitakin tapahtunut. Kummityttömme veljensä kanssa täytti 3 -vuotta. Näillä lapsukaisilla sitä vauhtia piisaa. On kiva seurata lapsien jatkuvaa menoa ja riemua. He temmeltävät yhdessä ja vauhti vain kiihtyy.
Vein kummilapselle Tilda -rasian, jonne asettelin maalamani kahvikaluston. Neidillä on menossa prinsessavaihe ja nämä astiathan sopivat hyvin leikkeihin. Paitsi pientä varovaisuutta sen tarjoilun kanssa.
Tätä pientä kahvikalustoa olen maalannut ennenkin. Tämä oli jo kolmas setti.
Neulottuakin olen saanut yhdet sukat. Tai monihan nämä sukat näki mukanani jo keväisellä Tallinnan matkalla, kun Novitan neulomon naisten kanssa matkattiin lahden yli. Otin sukankutimeni matkaneulomuksekseni, mutta en mitään kiirettä pitänyt työn valmiiksi saamisella.
Tuo neulepeiton jälkeen minulla on ollut iso tyhjyys neuleiden kanssa, joten olikin ihan hyvä saada nämä keskeneräisyydet valmiiksi.
Nuorimmainen kysyi, että kenelle
minä maastokuvioisia sukkia teen? Ihan itelleni nämä kyllä meinasin, en maastokuvion vaan värin vuoksi. Mutta mitäpä äiti ei tekisi lapsellensa. Saakoon poika nämä itsellensä, kyllä minulla sukkalankoja riittää toisiin sukkiin. Ei tosin tätä väriä.Oletteko huomanneet? Tänään ei sada ollenkaan niin paljon kuin eilen satoi!
6 kommenttia:
Ihana kahvikalusto...sopii hyvin prinsessa-kauteen :)
Osaat tosiaan tehdä vaikka mitä....käsitöitä laidasta laitaan :)
Ihana kahvikalusto... tietäisin yhden pikkuprinsessan joka varmasti tykkäisi tuollaisesta kalustosta:D
Sukatkin ovat kauniit.
Kyllä minäkin täällä yhä teidän Jimmua ajattelen! Sitä kun itse on tuollaisen kerran läpi käynyt,niin on se kova juttu ja suuren tyhjyyden ja aukon perheeseen jättää. Noin minäkin ruokakuppia kauan laitoin sen meidän edellisen sessukan jälkeen ja sit muistin aina,että ei tarvikaan.. Illalla muka näin sen istuvan oven viereen lenkkikaveriksi odottelemaan.
Tuo astiasto on niin,niin hieno ja noissa sukissa on tosiaan erikoisen kiva väri.
Kiitos Tesa. Nukkumassa minö tuohon aikaan jo olinkin, kun olit käynyt sivuillani. Itse asiassa heräsinkin vasta yhdeksän maissa. Oli ihanaa nukkua!!! Nyt taas tiputtu höyhensaarilta kivuliaaseen arkeen, ottaa päähän tämä homma ja ylihuolehtiva anoppi, vaan minkäs tälle mahtaa. Kiitos linkkivinkeistä =). Aivan suloinen tuo maalaamasi kahviastiasto eikä sukatkaan hullummat ole.
Jostakin aina joutuu luopumaan, ei sille mitään voi. Aikani minäkin kyynelehdin, kun koiravanhus piti päästää kivuistaan, mutta kivat muistot lohduttavat. Toivottavasti pian pääset asian yli ja entiseen elämänrytmiin. Oletpa ollut hirmuisen ahkera tekemään taas kaikenlaista, mutta oletkin sellainen energiapakkaus että! Kiitos kurkkauksesta sivuilleni. :)
Psst.. en ihan kaikkea osaa vieläkään, mutta harjoitellaan ja kokeillaan kaikkea uuttakin.
Lähetä kommentti