sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Sunnuntain supinat















Juhlan jälkeen alkaa arki, juhannus on kuvattu ja muistoissa.

Kakut on syöty ja juhlat juhlittu.

Vuoden odotetuin huvittelupäivä Tampereen Särkänniemessä sisälsi taas aimo annoksen kesän lämpöä, ukkosta, rakeita ja kunnollisen kaatosateen. Paljon juostuja mäkiä ja iloisia ilmeitä.
Otin miähen kanssa päivän rennosti, istuimme sovitusti näkösällä paikalla muonavalmiudessa.

Kylmälaukkua sai avata useasti, milloin oli jonkun jano, milloin pikkupurtava teki kauppansa.
Arvatkaa mitä minä tein?!
Neuloin. Ei tainnut olla yllätys. Neuloin ja nautin auringon lämmöstä, ennen jäätävää sadetta.
Sain viereiselle penkille ihanan pariskunnan, josta nainen tunnisti minut neulomolaiseksi.
Hei vaan sinne kauas, vilkuttaa.
Särkänniemessä pionit aloittivat kukintonsa. Kaunis iso istutusryhmä. Paljonkohan näitä juurakoita pitäisi vielä itselleen ostaa, että saisi samanlaisen näyttävän ryhmän?
Kahdeksan tunnin hurvitteluaika kuluu nopeasti mukavassa seurassaa. Ensi vuonna uudestaan.

Iltamyöhällä leivoin vielä tytsin kanssa muutaman kakun.


















Tänään tulivat mummu ja kummit, sekä ystävät kahvittelemaan.

Pojan syntymäpäiväkahvittelut pidettiin ensi kerran luhdilla. Tarjottavat pysyivät hyvinä hirsiseinän suojissa pitkän tovin. Luhdilla oli ajoittain mukavan viileä ilma.



















Tänään luovutin äidilleni huivin, jonka valmistui viime viikolla. Sain keväällä kaksi kerää lankaa, joista äitini halusi nimenomaan
Revontulen.
En huomannut tarkistaa mistä hän oli langan ostanut, mutta muistaisin sen olleen Viipuri.
Lanka on Okiteks Linate Angora, 60 % akryyli, 40 % mohair, jota kului 160 g.
Huivista tuli iso. Siihen on mukava kietoutua kovalla kesätuulella, kahvitellessa tahi iltaa istuessa.

















Tämä oli 17. samalla ohjeella neulottu. Malliin voin ehkä joskus kyllääntyä, mutta se on niin ihanaa, kun saan vain neuloa, eikä täydy lukea ohjetta sen alun ensimmäisen ohjeen jälkeen.

















Mallina näissä kuvissa häärää äitini.
Auringon valoa uuteen viikkoon,

11 kommenttia:

Zelda kirjoitti...

Aivan upean värinen tuo Revontuli ja todella iso siitä tuli. Ihana lahja äidillesi.

Pirena kirjoitti...

Hieno huivi tuli äidillesi.
Minäkin otin yhden pionin kukan aattona maljakkoon. Hyvin kestää, paremmin kuin sireenit maljakossa.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos mukavasta sunnuntaista.Herkullisia tarjottavia oli pöytä notkollaan.Kivoja kuvia tuli huivista ja tuulen tuivertamasta tukasta. äiti

Sirkka kirjoitti...

Onnittelut pojallesi ja sinä olet aina niin ahkera, niin kakkuinesi kuin neulomisesi kanssa, huippu hieno kuva äidistäsi kauniin huivin kera!

Mukavia kesäpäivien jatkoja!

Hepsi kirjoitti...

Upea revontuli!

MariL kirjoitti...

Jännä vähän erilainen Revontuli, mitä yleensä näkee, tavallisesti on vain niitä vironvillahuiveja, missä tulee leveämmät väriraidat. Kivan näköinen tuokin! :) Mulla on edelleen ensimmäinen Revontuleni aloittamatta, aina on vaan joku muu neule mennyt edelle, vaikka langatkin on jo aikaa sitten keritty. Nyt oon päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni, ja aloitan seuraavaksi sen Revontulen ennen kuin aloitan yhtään mitään muuta neuletta tai virkkausta. ;)

Nina kirjoitti...

Upea huivi! Todella!
Hauskaa oli varmasti Särkänniemessä ja aika kului kuin siivillä.
Nam, mitä herkkuja sinulla oli tarjolla.
Kauniita ovat edellisen postauksesi juhannuskuvat!
Aurinkoista viikkoa! :)

intsu kirjoitti...

Sä olet täällä taas silläaikaa,kun olin mökillä,niin puuhannut vaikka mitä. Tyttärelle kaunis bolero ja äitisi revontulihuivi on erityisen kaunis myös väreiltään. Sä olet muuten äitisi näköinen,huomattavasti nuorempi versio äidistäsi. Niin on santun juhlatkin saatu juhlittua ja poika vähän vanhempi ja tietysti taas vuotta viisaampi. Onkohan onnettomuudesta jo toivuttu kunnolla?

Nzqu kirjoitti...

Ihana Revontuli! Se malli on vaan niin ihana, kaikenlaisilla langoilla saa mahtavan lopputuloksen.

Anonyymi kirjoitti...

Kaukainen Neulomolainen P@ivi vilkuttaa takaisin Saarijärveltä. Oli hauska tutustua Särkänniemessä.
Aurinkoista kesää koko perheelle!

Eila kirjoitti...

Tosi kivannäköinen huivi kun lanka raidoittuu mukavasti epäsäännöllisesti, sanoisinpa että tykkään paljon enemmän kuin vironvillaisista.