Meinas tulla tuluskukkaro

Kyllä sitä yksi kesäpusero pitää kesällä saada valmiiksi. Näinhän minä joskus lomallani suunnittelin ja ehdin sen aloittaakin.


















Helppoa sileää neuletta koko helman osuus, kunnes luen ohjetta pidemmälle ja huomaan, että miehustahan neulotaan erikseen ja sitä varten pitää luoda yli 400 silmukkaa.


















Se oli moro, ja neule meni koriin. Luon silmukat kun ehdin. Ja tätä yläosaa sitten neuloin ja neuloin. Loppuvaiheessa huomasin, että tästä työstä on tulossa susi, mutta teen sen kuitenkin loppuun saakka.


















Tein yläosan kavennuksia paljon ohjetta tiheämmin, mutta sekin olisi tarvinnut huomata aloittaa paljon aikaisemmassa vaiheessa. Miehustan joustinneule on 1 oikenin, 1 nurin joustinta, oikean s tein kiertäen. Jälkeenpäin on taas helppo olla viisas, olisi pitänyt miettiä tarviiko neule ollenkaan kädentien kavennuksia, ei olisi tarvinnut ja valmiin neuleen kokokin olisi voinut olla pari pienempi.

















Ohje on Modasta 4 / 2010, 27. Raitatunika oli merellinen, omastani halusin rauhallisemman, puhtaan valkoisen. Työ oli valmiina, huuhteluainekylvyssä ja sitten alkoi ankara mietintä, miten minä saan tästä käyttövaatteen.


















Tunikassa oli aivan kamalan suuri kaula - aukko, kädentiet ja kukkapelto olisi kohta pelkkää auringonkukansiementä, eikä ehditä millään kuvaamaan sitä kauneutta, mitä nuo suuret keltaiset kukinnot nyt ovat suoneet.

















Hiljainen työmatka - aamu, ja keksin sen!
Ompelen tunikaani hihat siitä puserosta, mikä oli vikaostos. Kotiin päästyäni sovittelin ja mallailin vaatteita peilin edessä. Puin puseron päälle tunikan ja mittailin kädentien. Kiinnitin nuppineulat aikomaani leikkauskohtaan ja taas mallasin vaatteita päälläni. Välillä toivon, että olisin aikanani tehnyt mallinuken omilla mitoillani, työ olisi ollut sujuvampaa ilman neulojen jatkuvaa pistelyä.


















Sitten vain rohkeasti leikkaamaan ja sain kun sainkin monen sovittamisen jälkeen hihat sopimaan tunikaan. Ompelin vielä kaula- aukon reunojen sisäpuolta kiertämään silkkisen tukinauha, pääntie ei repsahda olaltani alas.


















Kun tytär ehti valoisaan aikaan töistään kotiin, kiiruhdimme auringonkukkapellolle ottamaan kuvia minusta, ja hänestä. Sievä assistenttini, jonka kanssa kuvausmatkat ja - hetket ovat aina niin iloisia.


















Kymmenien sovitusten välillä aloin hulluttelemaan peilin edessä, valkoiset ihanuudet käsissäni. Eipä siinä kauaa mietitty mitä alamäen kuvauksiin peilin, kamman ja kameran lisäksi tarvittiin mukaan. Ne valkoiset hanskat, tietysti.


















Tyylillä mennään, punaiset kumisaappaat jalassa. Ja uusi nappinauha kaulassani. Nämäkin ja muutama muukin hanskapari olivat isotädin laatikoissa, kun muutama viikko sitten pengoimme laatikoita siskoni vintillä. Ja nyt ne kaikki ovat minun.


















Lanka, Cotton ( 100 % pv ) on ostettu Tallinnasta, Karnaluksista, vuosi sitten. Neuloin tunikan 3 mm pyöröillä. Lopputulokseen en ole vieläkään täysin tyytyväinen, neule mahtuu kaappiin muiden neuleiden joukkoon odottamaan uutta kesää. Nyt tälle kesätunikalle ei ole liiemmin tilausta näillä arktisilla lämpötiloilla.