Ihan oma pikkuhuone

Tänään on ollut ihana päivä, paljon vieraita ja osalle vieraista piti sanoa - toiseen kertaan.
Ihan kaikkea ei päivään mahdu, kun ennalta oli sovittu jo kaksi tapaamista.
Ensimmäinen vieraskäynti toi minulle lasitöitä, siitä joskus myöhemmin.Ehdimme työsuunnitelmien lisäksi juomaan kupposet kahvia ja katsella luhtia.
Onneksi päivä on ollut kaunis ja ihanan viileä. Päivä on mennyt askeltaessa paikasta toiseen, hiukan ehdittiin leipomaankin tyttären kanssa ja sunnuntaiaamuiseen tapaamme, syömään hitaan aamiaisen huvimajalla.

















Myöhemmin iltapäivästä saapui kummitätini ystävättärineen. Tätä tapaamista olemme odottaneet toukokuusta asti. Päivästä tuli kiva, kun saimme vieraan, joka on 64- vuotta sitten ollut viimeksi mummolassaan ihan tässä lähellämme. Miäs ajelutti kierroksen vanhoissa tutuissa maisemissa, he kävivät vanhassa mummulassa, joka on ollut tyhjillään ainakin 50 - vuotta.
Silloin oli tiet hiekkapäällysteisiä, maisemat hiukan erilaisia, mutta kaikessa oli vielä jotain tuttua.













Sillä aikaa minä tein puutarha- ja nukkekotikierrosta muiden kanssa. Meillä oli paljon puhuttavaa ja kyllä me vielä Railin kanssa sisustamme sinunkin vinttisi ja laitamme pitsit näkösälle!Kahvitarjoilupaikka oli helppo valita, ehdottomasti kasvihuoneelle. Olen saanut sen mieleisekseni, sovitellut laatikot ja tavarat omille paikoilleen.
Etsinyt sopivia tuoleja, joita vielä jatkossa hiukan entraan.
Rakennusvaihe on vielä hiukan päällä, syksyn aikana valmistuu päätykolmiot ja pienet nippelihommat.













Ovien kanssa teen vielä mietintää, näistä kaikista puuttuu vielä lasit. Tai mitä siihen sitten tuleekaan. Järki sanoo toista, ajatus tekee ihan omia töitään.
Ensi kesään jää kukkaistutusten teko huoneen reunamille.

















Tänään kasvihuoneella oli paljon auringonkukkia läheiseltä pellolta. Ensi keväänä toivon pääseväni kasvattamaan paljon muutakin, vaikka kahvipaikkanakin tämä on ihan verraton.
Tomaateille, kurkuille, salaatille ja monille kymmenille kukkaruukuille on oma paikkansa. Vaikka ihan heti ei siltä näyttäisikään.Täältä löytyy monelaista tasoa ja pöytää, yksi pöytäkin saatiin viljalaarin kannesta, kun oli hyvät pöydänjalat ilman kantta.
Pongasin pöydänjalat yhtenä aamuna työmatkallani yhteisroskikselta ja siitä ne oli miähen helppo napata mukaansa tilavan auton perään kotimatkallaan.

















Näppärä miäs teki puuttuvan jauholaarin kannen, sain muoviruukkuni piiloon. Mitä vaan osaankaan pyytää, pienellä viiveellä on valmista.
No, ei ihan, mutta hyvä ettei ihan kaikkea täydy ostaa, kun vanhasta saa vielä näpertämällä ihan kelpoa.













Olen kesän aikana ostanut ainoastaan kasvihuoneelle käytettäväksi tarkoitetut kahvikupit. Tarpeeksi suuret, ettei heti tarvitse sisälle sännätä santsikuppia täyttämään.
Kesäiset ja kukikkaat, Indiskasta ja Marjamäen Pajutilalta. Sievät pitsiset lasilautaset ovat aina etsinnän kohteena kirppareilta.
Tänään oli tarjolla piirakkaa, marjarahkaa, riispiirakoita, pikkuleipää...
Mukavaa ja mutkatonta, ettei aika mene pelkkään syömiseen. Ja huom! Niin vähäkalorista, kun on kermaa, rasvaa ja valkoista jauhoa.












Kasvihuone on ollut tämän kesän suurin projekti. Tuntuu hienolta, että se on minun ihan oma. En ole koskaan toivonut saavani jotain näin kaunista ja valoisaa, ehkä vain ihan pienen ja kauniin lasihuoneen jonkun toisen rakennuksen nurkasta. Sellaisen, jossa voisin kirjoittaa muutaman ajatuksen elämästäni, laittaa kristallin välkkymään auringonsäteessä ja ehkä kasvattaa muutaman kukkasen silmääni ilahduttamaan.

















Nyt olen haljeta onnesta, että sain näin valtavan tilan, keskeltä vehreää puutarhaa, jonne voin koska tahansa mennä puuhailemaan. Kahvittaa ystäviäni ja suunnitella vaikka mitä minä teen niille ulko - oville.
Täällä kasvaa hyviä ajatuksia. Kiitos miäs, että olet minun,