Me

Hukuimme viikonlopuksi kauas kotoa miähen kanssa ihan kahdestaan.
Ei kiekkoa, paljon. Ei nettiä, paljon, eikä töitä.
Ihan vain me.

27- vuotta sitten kävin samaisena viikonloppuna eräällä hämäläisellä tanssilavalla pokkaamassa ujon ja hiljaisen maalaispojan naistentunnin alussa tanssimaan ja siitä saakka olemme yhdessä kulkeneet niin myötä- kuin vastamäetkin.
Välillä on tuntunut olevan sitä vastamäkeä paljon enemmän kuin myötäistä, mutta olemme jaksaneet aina yrittää eteenpäin.
Työtä, työtä ja jatkuvasti asioita yhdessäolon edessä.
Nyt kun lapsista vain nuorin on vielä kotona, otettiin aikaa vain ihan itsellemme. Tytär tuli viikonlopuksi nuorimmaisen seuraksi ja vanhin poika vietti veljensä kanssa sunnuntain heidän omien peliensä kanssa.Perjantaisen pitkän ajomatkan jälkeen käytiin tutustumassa "paikallisiin", eli kurkittiin iltakävelyllä miten maa makaa.
Hiljaista, vain tuuli humisi. Mereltä puhalsi lämmin tuuli.
Paikka on tullut tutuksi vain yhdeltä kulmalta, kun lapset ovat olleet pieniä, tänne oli pakko päästä katsomaan omaa pehmohahmoa.
Sinne kuljetaan siltaa pitkin. Joko alkaa hahmottumaan?
Nyt sinne ei enään päässyt, syksy sulkee paikan talven ajaksi.


















No, Naantalihan se on.












Lauantain ajelimme hiukan kauemmaksi, eli näe Naantali päivässä.
Seikkailimme lähimaastoissa ristiin rastiin, kun meillä ei ollut mitään muuta suuntaa kuin eteenpäin. Se onkin paras tapa nähdä mahdollisimman paljon ;))
Maisemat oli huikean kauniita, ainahan se on kun vesi on lähellä. Näin kuivalla maalla asuessaan kaipaan veden läheisyyttä.
Särkänsalmen sillankupeeseen pysähdyimme ihailemaan kaunista päivää.
Kaksi puuta....
















Joimme päiväkahvit jäähallilla ja katselimme hetken aikaa ringetteä, ettei miähelle tullut vieroitusoireita.
Hotellilla palvelu pelasi, ruoka oli maittavaa ja tänään kylpylästä lähti kaksi hyvin rentoutunutta vierasta.














Onnellinen avioliitto vaatii rakastumista monta kertaa, aina samaan ihmiseen.
(Mignon McLaughlin)

Puuterin punaa

Olen alkanut kantamaan vuosia varastoituneita lankojani käsityötuolini viereen tarkasteltavakseni, että ihan aktiivisesti alkaisin niitäkin neulomaan. Yhden tällaisen 300 g lankakasan olen aikoinaan ostanut Tallinnasta.VeTa (Pikk 6, Raatihuoneentorin laidalla) myy pieniä eriä laadukkaita lankoja. Lähes joka käynnilläni olen käynyt ainakin silmäilemässä tarjontaa.
Tässä setissä käyttämäni lanka on Filati d'Amore, 50 % villaa, 50% akryylia.
50 g (125 m) kerän hinta 1.79 €.
















Näistä langoista ajatuksenani oli saada huivi ja pipa, joten lankaa puikoille ja neulomaan.
Aloitin ensinnä Multnomahin. Huivin reunuksen kanssa tuli tenkka tenkkapoo, jolloin päädyin kyselemään lisäapuja Kristiinalta.
Ennen kuin saatoin neuloa huvin ihan loppuun asti, piti neuloa pipa. Lankaa ei ollut kuin määräseltään, joten mallin mietintä piti tehdä tarkkaan.

















Halusin samantyyppisen pintaneuleen kuin huivissakin on, eli aina oikein neulottu.
Dropsin sivuilta löysin mukavan ja nopeasti toteutettavan poikittain neulotun pipan mallin.
Koska hinku oli kova päästä neulomaan, unohdin, eli en viitsinyt tehdä mallitilkkua. Vasta kolmannen yrittämisen jälkeen sain silmukkamäärästä sopivan ja loput sovelsin taas itse.Valmista pipaa piti sitten saada vähän modata. Kävin Merletossa ostamassa samettipintaista kapeaa nauhaa kolmea eri sävyä, sekä kivan puunapin.













Pujottelin nauhat pipan alareunaan ja ompelin nauhojen päät piiloon napin alle.
Pipan päälle virkkasin nirkon, jonka koristelin helmin.













Pipan pään kiinnitin siten, ettei se jäänyt takaa pystyyn.
Setistä tuli kiva, ohuehko, mutta lämmin.

Lasiaurinko

Ah, armas lomaseni loppui, tuttu ja turvallinen arki jatkuu.
Syysloma tuli tarpeeseen, kuten aiemmin mainitsin. Lomaviikko tuntui kestävän ikuisuuden, vaikka ei viikko ole ikuisuus.
Nukuin päikkärit, ainakin yhdet.
Pesin ikkunat, yksi jäi luuttuamatta.
Siivosin ne ikävimmätkin nurkat.
Tein keskeneräiset lasityöni valmiiksi.
Sain useamman neuleen viimeisteltyä.
Kävin katsomassa pojan kaksi kiekkopeliä.
Miähen kanssa oltiin katsomassa Popedaa.
Käytiin lenkillä.
Haettiin nuorin kotiin sisareltaan ja toisen kerran veljeltään.
Siivosin kuistin.
Järkkäsin hautajaisasiat kuntoon sisareni kanssa.

















Jestas miten ihanan työntäyteinen viikko, nyt on energinen olo! Tällä jaksaa taas, ainakin tämän viikon.
Oli hyvä nollata itsensä, että jaksaa paneutua täysillä opiskeluun. Jatkuvaa tekemistä ja nutaamista.
Ja sitähän tämä tekeillä oleva työ onkin, nutaamista.














Noin kuukausi sitten alkaneen kurssin jälkimmäinen viikko alkoi tänään.
Ensimmäisellä jaksolla sain leikattua työni kaikki palat valmiiksi, sekä maalattua suunnitellut osiot.
(Valopöytä antaa valmiiksi maalatulle pinnalle eri sävyn, kuin pöydänpinnalla kuvatulle lasille)












Unihiekat ja haukotteleminen kannattaa unohtaa päivän aikana, kun pitää laittaa näppärät sormensa peliin ja olla skarppina työnsä ääressä.
Lyijykiskotyöt eivät kuulu suosikkeihini ja minä otin vielä haastavan muodonkin työhöni lisähaasteeksi.
Juups, ei sitä mennä helpolla tästäkään läpi.Mutta alkuun päästiin ja huomenna jatketaan, keskiviikkona ja, ja...
Kyllä siitä kiskotyö valmistuu, kynnet katkee ja jos polttaisin niin sanoisin että kuluu aikaa ja tupakkaa.














Hyvää uutta viikkoa teille kaikille,

Metsän poika tahdon olla

Ainakin tämän hetken, kun tahdoin kuviini mettäläistä tunnelmaa.Tein suuren vikaostoksen, kun menin ja ostin muka neulejakkuuni mututuntumalla sopivaa lankaa.
Pah.
Se ei ollut mitään sinnepäinkään, vaan mettään mentiin.
















No, siitäpä minä mitään huolestunut, vaan hyödynsin virheeni ja aloin kaivella netin syövereistä muutaman vuoden takaista ahaa-elämystä. Tämän minä haluan myös tehdä.

















Nythän minulla oli sopivansävyinen lanka ja siitä se taas lähti.













Tosin lopputulemasta en ollut ihan niin varma kuin lankani sopivasta sävystä. Siis siitä, että ottaako miäs kuksivat käyttöönsä vai ei.
No mikä ettei ja niinhän tuo lähti pipa päässä illan reeneihin. En tiedä katosiko uskottavuus pojilta valmentajaansa, mutta pojilla oli kyllä hymy herkässä, eikä kukaan kuitenkaan iljennyt sanoa yhtään mitään. Ehkäpä juurikin suurien hikikarpaloiden pelossa ;))

















Pohjaväri on Hjerte Garn Baby Trunte, 100 % erittäin hieno merinovilla.
Musta shiluetti Fortissima socka 75 % villaa, 25 % polyamidia.
2, 5 mm:n pöröpuikot.













Metsästys ei ole koskaan kuulunut perheemme harrastukseen, nautimme muutoin kyllä metsän annista.
Metsäautotiet ovat ulkoilureitteinä tulleet tutuiksi, oikasevatkin pitkän matkan, kun poiketaan "mettän taakse" käymäseltään.Poikiemme harrastuksessa kyllä maastopuvut kuluvat ja suurissa peleissä hihamerkit osoittavat kansalaisuuden.

















Hilpeätä sunnuntaita sinulle,

Vähempi on enempi, vai

Joka syksy päätän, että en laita kuistille kesäkukkien jälkeen mitään. Ja siitä huolimatta joka syksy haen ne kanervat ja kuusenoksat sinne.
Ehkä syynä on väsyminen kesän pihatouhujen jälkeen, mutta näin syysloman lopussa alkaa taas ajatuskin virrata paremmin.













Aamupäivä menikin mukavasti ulkona touhutessa, kun siivosin kuistin.

















Hyvinvoivan Karjalanneidon kannoin vielä kasvihuoneen suojiin kukkimaan.
Miäs oli nostanut lattiaritilät talvisuojaan ja tila oli avoinna puuhailuuni.
Aloitin sommitteluni seitsemällä kanervalla ja kolmella hopealankaköynnöksellä.












Hyödynsin vanhoja tavaroita, astioita ja luonnonantimia.
Punasipulin väri on huikaisevan kaunis. Sitä olikin monta pussillista.













Kesäkurpitsat, ne parhaiten säilyneet, asettelin kanervien väliin ja pöydälle sammaleen päälle.
















Kirppikseltä löytämäni ihanan säleikön nostin seinälle ja tein sammalpedit punasipuleille.
Pesusoikon olen ostanut myös kirppikseltä.

















Tuulen riepottaman koivunoksan katkoin kahteen osaan ja asetin tuolin istuinritilän läpi.
Karu, mutta kaunis nurkka.Kanervan punaista sävyä ei voita kuin valkoinen. Kaikki muut värit jää minulta kauppaan.

















Sipulin piilotusta.

















Kaikkia vesikannuja ei voi vielä viedä pois.
Etsin jemmoista kauniita kynttilälyhtyjä, mutta en löytänyt kuin yhden.
Siksipä kannoin pirtiltä tämän. Kaveriksi yksinäiselle.















Lempeitä syystuulia teille kaikille.