Repsahdus

Nyt on havaittavissa pientä kisaväsymystä opinnäytetyön suhteen, kun miähen lentsu tarttui minuun.
Tänään ei löydy oikeaa virettä työntekoon. Pitkä ajomatka kouluun ja takaisin syö kaiken motivaation työskennellä, varsinkin kun nyt pitäisi vielä odottaa työhuoneen lämpiävän tarpeeksi tinaamista varten.
Annoin jo hyvissä ajoin ajomatkalla periksi itselleni, se suotakoon kaikkien näiden jo valmistuneiden töiden ja keskeneräisten kanssa painiskellessa. Istun illan koneella ja aloitan raportin kirjottamisen. Niiskutan liikuttuneena ja yritän saada tekstistä itseni oloista.
Parasta tässä kaikessa työstämisessä on se, että aihe ja tekniikka on vapaa.

















Saan tehdä sitä mistä minä tykkään, eikä se ole kenenkään valmiiksi suunnittelema prosessi. Silloin ei tekstinkään työstämisessä pitäisi olla mitään ongelmaa. Ja sitähän meinaan tulee. Jeh!












Työhuoneellani työkalulaatikkoni ovat saaneet kyytiä, kun siivoan aina uuden työvaiheen jälkeen pöytäni puhtaaksi. Mukavampi aloittaa uusi työ puhtaalta pöydältä, vaikkakin teen sarjatyönä kaikki vaiheet.
Yllä oleva uusi ihanuus, pieni sähkölaatikko, löytyi kirpparilta ja sai sisäänsä lyijykiskotyöskentelyyn tarvittavia työkalujani.Tuon kaavion sentään jätin pois matkasta, ei kait minun tarvitse tunnistaa mistä on kyse?













Kaikki työkalupakkini ovat kunnon metallilaatikoita, suuria, tukevia ja osan saan lukittuakin.













Vanha ja kauniisti kulahtaneen lipaston laatikoston ostin 1 €:lla lipastoni päälle. Sen sisältö on nyt juurikin sitä mitä inhoan, sälää joka minun pitäisi ehtiä työstämään lopulliseen muotoonsa joskus.
Olin tuomassa pojalle tuliaisen koululta tullessani, ehta aidon lumipallon, mutta en sitten viitsinyt kastella käsiäni. Meiltä tuo lumi hävisi sen siliän veks. Se vähän mitä sitä oli satanutkaan.

Jouluruusu

Arvaa mitä näin, kun katsoin ikkunasta ulos?
Ei sieltä tonttu kurkkinut, vaan jouluruusuni aloitti kukintansa.
Jo toisen kerran tänä vuonna saan ihailla tätä kaunotarta, jonka olen istuttanut etupihan pihlajan alle, siihen vuorenkilven lehden viereen muutama vuosi sitten. Vieressä oleva toinen jouluruusuntaimi kyllä vihertää, mutta ei kuki.
Jotain on valmistumassa puikoiltakin. Kunhan saan viimeistelyt tehtyä, saan yhden pitkäaikaisen haaveeni esiteltyä.

Tuubihuivi

Oma tuubihuivi on osoittautunut käytössä monipuoliseksi. Suuri rinkula jonka voin kiepaista kaulan ympärille monta kierrosta tai jättää kevyesti roikkumaan, kuin suuren kauluksen paidan päälle.Kahden eri työni jämälangoista neulottu huivi on 260 x 40.
Lankaa kului vain 180 gr.
Viking Frøya ja 100 % Navia sopivat hyvin yhteen, lankojen eroavaisuus on lähinnä langan vahvuudessa, mutta tällaisessa työssä sekään ei ole mikään haitta. Tuleehan käytettyä langanjämät loppuun asti.


















Kuvailin huivin kasvihuoneella, kun auringonvalo paistoi alakulmasta hetken aikaa.

















Nyt ulkona on kaikkea muuta kuin aurinkoa, kova tuuli puhaltaa ja vetää pesään viritetystä praasusta korsteenin kautta tuhkatkin mukanaan.
















Nokka kohti uutta viikkoa, myrskytuulessa tai ilman. Mielummin ilman.

Muista paloturvallisuus

Vuoden aikana itsekkin sytytän kynttilän useammin kuin kalenterivuodessa on päiviä. Siis monta.
Tämä seuraava kuvasarja ei ole tarkoitettu käyttöön. Älä kopioi.

















1. adventiaika, harmaa, vihreä ja matalapaineinen.


















Josko jo toisena sunnuntaina olisi hiukan enemmän joulufiilistä.













3. adventti, opiskelukiireet helpottaa?

4. adventti, ollaan jo niin lähellä joulua. Saanko jo toivoa lunta?


















Tein tikapuille adventtikynttelikön vaaleanpunaisista kynttilöistä.

















Pitsilautaset, helminauha, ja huopa ovat kirppislöytöjäni.Numeroidut sydämet olen ostanut viime joulun jälkeen Plantagenista.

















Ihanaa adventinaikaa teille kaikille,

Kuistin täytettä

Kiitos nimpparikahveista siskoseni.
Tyhjin käsin on ikävä mennä, joten vääntelin päivällä pienen risusydämen viemisiksi.
Nämä ei olleetkaan mitään tuulenriepottamia oksia, vaan ihan puusta poimittuja, notkeita ja pitkiä.
Pikkasen kimalletta mukaan, kristallia rautalankaan.
Aiemmin viikolla vein sisarelleni korjattavanani olleen lasilyhdyn. Lyhty oli jo 1, 5- vuotta odottanut uutta lasia.

















Kun sillä ei ole ollut mikään kiire, niin en minäkään hoppuillut asian kanssa.
Samalla kun leikkasin omiin töihini 3 mm:n ikkkunalasia, leikkasin rikkoutuneen lyhdynlasin.

















Kauniin mallinen lyhty. Sopisi meidänkin kuistille kaiken muun lisäksi ;)
Kuvailin ehjän lyhdyn meidän kuistilla.
Valkoiseen emaliseen kirppisämpäriin olen kerännyt muutaman männynoksan, sekä Peikonpähkinän kippuraoksan.

















Pienen valurautapadan täytin maitosiivilällä, kuusenoksilla ja kanervalla, sekä käppyröillä oksilla.

Pojasta polvi paranee

Keskellä viikkoa, keskiviikkona, nuorimmalla oli jännä päivä.
Taisi siinä vähän vanhempiakin jännittää, kun poika meni leikkaussaliin.
Maski naamalle ja taju kankaalle.
" Mies on niin veltto, että jos sukas olis reikä, niin siitä valuis pois ".

















Kausi alkoi hyvin, mutta pelin tiimellyksessä kiekko pamahti maalivahdin patjan sisään, osuen polvilumpioon ja siitä alkoikin pitkä kipuilu.
" Mies oli kuin ampiainen", eikä toiveitakaan päästä maalille ennen leikkausta.
Nyt odotellaan toipumista, polvi turvoksissa, keppien kanssa köpöttelyä.
" Vesi vanhin voitehista " ja muutama särkylääke.
" Ei omena kauas puusta putoa, jos kyseessä ei ole rinnetontti ". Ei siitä niin kauaa ole kun meillä viimeksi miäs köpötteli keppien kanssa.













Ja onhan se niinkin, ettei " urheija tervettä päivää näe".
Päivän kuvina, poikaa lukuunottamatta, on syksyllä koulussa hiekkapuhaltamani kipot.
Kipon pohjalla hiukan merisuolaa tasaamassa kuperaa pintaa.













Hyvää pikkujouluviikonloppua teille kaikille,

Valkoiset

Sain tehdäkseni neulesetin, huivin ja sääryleet krokotiilipinnalla.
Huivi oli helppo luvata tuolla pintakuviolla, mutta sääryleiden kohdalla mietin mallin soveltumista kulutuksen kannalta. Miten se kuviopinta tulee pysymään siistinä.
Siksipä päädyin ensin neulomaan sääryleet ja lisäsin saman kuvion vasta neuleen yläreunaan.
Krokon yläreunaan pujottelin neulomani ruloonauhat, niillä saa kiristeltyä sääryleet paikalleen.

















Lanka on Viking Frøya, ihanan pehmeä ja ohut 80 % villalanka.
Olin varannut 500g koko työhön, josta sitten tein ensinnä sääryleet ja lopusta huivin.
Huiville tuli kokoa 50 x 150 cm.

Jouluinen metsä

Hiljaksiin alkaa kotonakin näkymään lähestyvä joulu, vaikkakin opinnot painavat päälle raskasta kuormaa.Siksipä oli saatava välillä tehdä ihan jotain muuta, lisää sistusvaloja.
Valo jossain muualla kuin perinteisessä paikassa on aina mielenkiintoinen ja kiinnittää huomion eri tavalla.Olen tehnyt ennenkin jouluisen asetelman, istuttanut kasveja ja välillä unohtanut koko laatikon olemassaolon.













Kaikki lähti jäkälästä. Ei lapasesta.

















Sitten tein Sokoksen koristehyllyltä löydön, tanssijan.

















Kätköissäni, eli monta joulua hukassa olleet enkelit löysin kesällä ja laitoin visusti talteen näkyvälle paikalle juurikin tätä työtä silmällä pitäen.
Sitten vain kerroksittain kasailemaan jäkälää, kaurista sovitin moneen eri kohtaan, kun sarvet oli aina kiinni mustikanvarvuissa.
Valosarja taitaa viettää viimeistä jouluaan, mutta hyvin siitä vielä valo loistaa. Ainakin sen johtoihin sain kiinnitettyä enkelit ja tähdet.













Yksi tähtönen putosi maahan "puolukoiden" viereen.