Viikonloput menee nopeasti, kun yksi päivä on aina varattava pelireissuun.
Siitäkin huolimatta, että poika ei pystynyt pelaamaan leikkauksen jälkeen kuin satunnaisia minuutteja, olen lähtenyt mukaan koko päivän kestäville matkoille.
Eilen näin pitkästä aikaa pojan pelaavan sellaisella otteella, mitä on totuttu näkemään ja se tuntui hyvältä. Rikkonainen kausi on saanut pojan mielen apeaksi, kun ensin menee hyvin ja aina tullaan lähtöpisteeseen takaisin. Ehkä nämä kevään sarjapelit onnistuisivat syksyä paremmin.Koskaan en lähde reissuun ilman käsityötä. Tälläkin kertaa matkassani oli kaksi lankapussia, toinen päivänvalossa tehtävä ja toinen illan pimeyteen.
Hyvä aasinsilta jälleen, langat.
Meillä on yksi huone, joka ei ole koskaan talomme historian aikana ollut sen oikein nimetyssä käytössä. Vaatehuone.
Sinne ei vain yksinkertaisesti ole koskaan sopinut vaatteita, jos nyt ei lasketa hyvin pakattua morsiuspukuani tukevassa pahvilaatikossaan.
Vaatehuone on aina pyhitetty osalle lankojani, kankailleni ja kaikille tietokoneen osille. Tila ei ole suuren suuri, mutta ei sinne peräseinällekään ole koskaan ylettynyt, kun lattia on täynnä lankakorejani.
Joulun välipäivinä minun piti ahkeroida sen verran, että olisin hiukan järjestellyt lankojani kasaan, mutta mikä lie väsymys tai haluttomuus moiseen puuhaan sitten tulikaan.
Tänään yritin hakea tiettyä kankaanpalaa, mutta enhän minä päässyt alkua pidemmälle. Oli pakko siivota ne langat pois jaloista.
Langanjämiä, voi pojat mikä määrä niitä onkaan kerääntynyt vuosien neulomisen ja virkkaamisen jäljiltä!
Korit pursusivat yli reunojen, joten hain kodinhoitohuoneesta yhden suuren pärekorin, johon kippasin osan langoista.
Eihän tämä mikään kaunis näky ole, mutta saa jäädä silmiteltäväkseni, ettei asia pääse unohtumaan. Tästä kasastahan on vaikka mihinkä.
Olen kerännyt kaikki langanjämät aina talteen, tämä on mahdollisuus, ei ahdistus.
Neulepeiton langat ajattelin ihan ensinnä plokata pois. Lapasiin sopivia lankoja keräsin jo omiin koreihinsa ja pojalle pipa langat.
Mikään kiire näillä ei ole, kun ei ole ollut tähänkään mennessä, mutta oli ihan hyvä huomata, että onhan näitä aika kasa taas kerääntynyt.
Se kangas jota olin etsimässä on ties missä. Ei se ollut ainakaan vaatehuoneessa.
5 kommenttia:
Onpas lankanöttönen poikinen:) Sulla on hyvä ku on noita koreja ja matkalaukkuja missä lankoja säilytellä ja pitää näkösällä houkuttimena.
Eihän tuo ahdistus saakaan olla, muistoja täynnä koko kasa, ja uusia muistoja tulollaan.
Juurikin tuo, että ne langat voivat olla näkösällä, on hyvä asia.
Saan katsella ja hiplata, suunnitella ja ottaa esille kiva väri ja lanka.
Osa näistä langoista on todella vanhoja, osasta jopa muistan mitä ole siitä aikoinaan tehnyt.
Juuri täällä kaivelin vanhat nöttöset koriin ja jatkoin urakkaa jämälankapeitosta. Hassua miten voi muistaa useimmista langoista, mihin sitä on käyttänyt. Muistoja vuosien varrelta. Nöttöset, sutturat ja sutit on todellakin mahdollisuuksia täynnä... ja lukematon määrä väriyhdistelmiä. :)
Ihana pärekorillinen lankaa... ;D
Kori on pysynyt edelleen koskemattomana. Minä vain tuijotan sitä, kun en ole ehtinyt mitään muuta.
Lähetä kommentti