Näsijärvi ympäri

Aamun aurinko ei välttämättä tarkoita iltapäivän paistetta. Miäs ehdotti kevään ensimmäistä yhteistä pärräreissua sunnuntaille, enkä tohtinut kieltäytyä, kun mikään muukaan ei liieemin ole viime aikoina kiinnostanut.

Siispä lähdimme matkaan ensinnä yhdellä autolla ja pärrällä. Jätin nuorimman vanhimman pojan hoteisiin ja siitä sujuvasti sujahdimme liikenteen sekaan.

 Tosin ensinnä piipahdimme herättämässä kummitätini, joka lokoisasti vietti sunnuntaiaamuaan. Ei kauaakaan, kun saimme kupposet teetä ja taas olimme tien päällä.

Ilma oli raikas ja minä tukossa kamalasta siitepölyn määrästä. Olikin aivastuksissa pidättelemistä, ettei kypärän visiiri ollut sisäpuolelta märkä.

Ulkoa se kyllä kastui, kun raahasimme jotain himputin sadepilveä päällämme koko menomatkan.

Oli pakko pysähtyä vetämään plastiikkihousselit jalkaani, kun oma ajopukuni on jostain syystä kutistunut vuosisen saatossa. Lienee monilla reissuillamme saanut liikaa vettä ja sillä tavalla kitistyny, harmi ;)))

Maisemat vilahtelivat ja välillä oli visiiriä nostettava ja ääntä korotettava, ettei tarttis ajaa niin lujaa. Pää pyöri, että ihan pahaa teki.

Suomen lunto on kyllä kaunis. Upeita peltomaisemia, paljon kaunista vesistöä ja siistiä pihoja, joihin olisin luonut toisenkin silmäyksen.

Toisen pysähdyksen teimme Ruovedellä, jossa tankkasimme itsemme ja sain aikaa käydä kukkatarhalla. Monen monituista kertaa olen tuon paikan ohittanut, kun talvella on liikuttu kiekkoporukoiden mukana. Voi sitä ihanuutta, kukkien määrää ja tuoksujen huumaa.

Yhden huoneen käytävällä suljin silmäni ja annoin kesän tuoksua!

Ihan vain muutaman kukantaimen kanssa lähdin pois. Pyörälaukkujen tilavuus oli rajoite, mutta sain kun sainkin kaikki ostokseni ehjänä perille. Jopa amppelitomaatit.

Kolmas pysähdys tehtiin Muroleen kanavalla, jonne piti tehdä pieni lenkki.

Jotain hataria muistikuvia lapsuudesta ja tästä paikasta muistui mieleeni, mutta en osannut yhdistää mitä, missä ja milloin?

Miäs tulkisti karttaa, että mistä se kolmen kanavan ajoreitti oikein kulkee. Sellaista reittiä emme kuitenkaan tällä kertaa suunnitelleet ajavamme, mutta ehkä joskus saatamme olla paripyörillä juurikin tuolla reitillä.

Karjulankoski on vaikuttavan näköinen. Vettä virtasi ja koski pauhasi.

Pyörä parkittiin kaposella tiellä siististi sivuun ja minun huomiota herättävät keltaiset plastiikkihousut kirkuivat värillään niin, että sain rauhassa kuvata koskea.

Eikä aikaakaan, kun olimme perillä nuorison luona, auto odotti ajajaa ja nuorin oli pelannut sotapelinsä loppuun. Oli kotiinlähdön aika.