Perhonen sentään

Ympäri mennään ja alkuun tullaan. Siis pihakierroksen ensimmäinen osa tehtynä.

Sain miähen kaverikseni ja työhän alkoi sujumaan vauhdilla. Siinä sai samalla kyytiä kellaririnteen tuoksuvatukkakin, kun kahden saksimme kuivat oksat kompostiin. Käsivarret on naarmuilla kuin heinäpellolla aikoinaan. Mitäs sitä työtakkia päälle vetämään, kun aurinko paistaa koko naamallaan.

Tosin ei ulkona ole vielä kovinkaan lämmin, aamulla mittari näytti pakkaslukemia.

 Siivosin ulkohyyskan kesäkäyttöön ja laitoin pytyn reunalle toisen vessupaperipurkin. Aikoinaan tein kaksi purkkia, mutta odottaessaan käyttöönottoa, toinen purkki oli saanut iskun ja hajonnut. Talven aikana koulussa iltapuhteinani katkoin jälleen kerran vanhan vaarinkaljapullon ja tein piparimuoteilla kuviot hiekkapuhallusta varten valmiiksi.

Nyt on entistä ehompi ja sulassa sovussa vanhemman teoksen kanssa. Keramiikkakansi odotti valmiina uutta purkkia ja uutta kesää.

Niin on nättiä, niin on somaa.

Ulkoseinälle kiinnitettiin teline, että sain laittaa yhden talven aikana tehdyn kurssityön kesätuuleen heilumaan.

Tehtävänä oli tehdä kaksi samanlaista työtä, jossa on hiekkapuhallusta, eri hiomakoneiden käyttöä, pylväsporakoneen käyttö, kaivertimella kirjoitusharjoitus, sekä kuulaintyöskentelyä.

Kaikki ympättynä samaan työhön ja tulos on tällainen. Toinen työni jäi työhuoneelle, olkoon varalla, jos tämä hajoaa.