Vinksin vonksin

Pieni alue kerrallaan olen iltaisin kuopsutellut kukkamaitani, kärrännyt kuivia oksia kompostiin, haravoinut jälkeni ja siirtynyt seuraavaan kohteeseen. 

Vähäiset ovat väriläiskät, kun vain muutama uskaliaampi taimi on nostanut päätään ja aloittanut kukinnon.

 Nuorimmainen on tullut välillä avukseni ja poistanut runkosuojat puiden ympäriltä. Ehkäpä ristihuulilla on jo satoisempia kohteita, kuin meidän omenapuut.

Puutarha vaatisi jonkinlaisen ryhtiliikkeen, kun kaikki on ihan viksin vonksin.

 Pohjantähti ruusu puskee uutta versoa ja työntää samalla tukitelinettään irti maasta. Ruusun tueksi pitää saada tukevasti maassa pysyvä rakenne, jota hiukan luonnostelin jo valmiiksi, mutta en ole vielä arvannut esittää miähen tehtäväksi. Tukeva massiivinen kaariportti rajaisi samalla yhden nurmialueen reunan, eikä kenenkään tulisi mieleenkään ajaa autoaan nurmen reunamia painamaan.

Samaan vinksin vonksin poistoon pitää purkaa lipputangon ympärillä oleva kukkamaa ja humalan teline. Molemmat rakenteet ovat niin epäkäytännöllisiä, että purkuun vaan.

 Tämä alue pihasta on rakennettu kivi kerrallaan loivaksi rinteeksi ja päällä on vain ohuehko naakerros. Siten se on aina ollut oiva myyrien pesäpaikka. Kukkamullat ovat vuosien aikana hävinneet kukkalaatikosta nurmen puolelle, eikä silloin mikään jalostetumpi taimi ole kauaa viihtynyt paikallaan. 

 Siivoilin illalla nämä kuivat karahkat pois ja odottelen kymmenien narsissien aloittavan kukintonsa. Etsin sipuleille ja vähäisille perennoille uuden kasvupaikan ja putsatulle alueelle kiitollisemmat kasvit.

Olen katsellut kuivalle maalle sopivia matalakasvuisia puita ja pensaita, jotka eivät leviä, eikätkä kasva suunnatoman korkeiksi. En halua lipputangolle kilpailijaa.

Tänään vietän pirttipäivän. Sateinen ilma ei houkuttele pihatöihin, eikä ensimmäisille rompepäiville. 

Hyvä päivä aloittaa leivonta isäni hautajaisiin, ettei tule liikaa kuormitettua itseään ensi viikolla.