sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Niin vähän meistä jäljelle jää...


Isän viimeinen toivomus...
Uurnalaskun hetkellä soi trumpetista Täällä Pohjantähden alla.

6 kommenttia:

MarLi kirjoitti...

Ei meistä paljon jää, se on tosi! Kiva että hänen toive toteutui kauniin musiikin säestyksellä. Isälläsi sama toive kuin mullakin, en halua matosten syötäväksi, eikä mua tarvii ukkojen arkussa kanniskella ja kenenkään kantajaksi lupautua... tuo tuhkaus ja uurnaus on aina ollut se ajatus. Ja mieluusti vaikka pahvilaatikossa tai itse tehdyssä lauta-arkussa jos sellainen sinne kelpaa.Ystäväni tekee puusta sorvattuja pyöreitä tuhkauurnia, sellaiseen sit loput, ajattelin tilata tuon uurnan jo nyt, sillä koskaan ei tiedä mikä uurna häneltäkään on se viimeinen. Monet tilkkuystäväni ovat tehneet tilkuista arkkupeitteitä, sitäkin olen aatellut, silloin kirkossa alla voisi olla hyvin pahvilaatikko ja päällä itse tehty arkkupeitto kierrätyskankaista...
Mulla oli aikoinaan kampaamossa asiakas joka järjesti itse omat hautajaisensa, virret ja muut jutut oli kaikki valittuna, kuolinilmoituskin päivämäärää vaille valmis, oli itse sinne leiponutkin ja tehnyt tavaroilleen perinnönjaon itse, laittanut kaikkiin tavaroihin nimilaput, ettei tarvinnut sitten kenenkään miettiä mitä niille tehdään...

Pionimetsän Tiina kirjoitti...

Kaunis toive <3 Paljon voimia sinulle ja koko perheelle!

intsu kirjoitti...

Voi Terhi rakas Ystävä! Kyllä meistä jää jäljelle vielä muutakin,jotain paljon suurempaa ja kauniimpaa. "sillä pysyvät nämä kolme,Usko,Toivo ja Rakkaus ja suurin niistä on Rakkaus". Sinunkin luokse jää isäsi rakkaus!

enkulin käsityöt kirjoitti...

Paljon voimia Sinulle ja perheellesi

Sirkka kirjoitti...

Lämmin halaus<3

Titti kirjoitti...

Pitkästä aikaa blogikierroksella!
Lämpimästi halaan ja toivotan aurinkoisia kesäpäiviä!♥