Osmankäämi

Tämä olisi pitänyt tehdä vuosia sitten, mutta aina sitä on muka jotain muuta tärkeämpää. Vaatekaappien siivo sai alkunsa oikeastaan jo pari kuukautta sitten, kun varasin kirppispöydän. Kuukauden vaihteessa kävin tyhjäämässä pöydän ja kotona lajittelin myymättömät vaatteet omiin kasoihin miähen kanssa. 

 Samaan syssyyn vedin oman vaatekaapinikin, molemmat, tyhjäksi ja tarkkaan punnitsin, mitä pidän ja minkä laitan pois.

Tunteille ei voinut antaa tilaa, mutta kun musta säkki nökötti eteisen lattialla useamman päivän, tulin katumapäälle ja kaivoin vielä kaikki farkut takaisin. Tiesin sen.

Kävin läpi myös summittain kangasvarastoni, sekä lankani, joista en koskaan kuitenkaan tekisi mitään. 

Pakkasin auton niin täyteen, että ei sinne sitten muuta mahtunutkaan.

Otin suunnaksi kylän lähetyskirppiksen, jonne olen usein vienyt pienissä määrin käyttämättömiä tavaroita.

Mitä?! Olemme suljettu 6.9.

Ei voi olla totta. 

Käännyin kannoillani ja ajattelin poiketa samalla parkkeerauksella kaupassa, mutta käännyin ovelta takaisin. Eihän minun kyytiini sovi yhtään kassia. Minun oli pakko pysähtyä miettimään, mihin minä tämän kuorman kippaan, kun suuret pahvilaatikot eivät kestä vettä, joten UFF:n laatikot ei tulleet kyseeseen.

Kierrätyskeskus!

Onneksi siellä oli tilaa ja avoimet ovet, sain kaikki kerralla samaan paikkaan.

 Joitakin vaatteita en vain pystynyt laittamaan pois, vaikka eihän nämä minulle mahdu, kutistuneet pahukset vuosien varrella.

Josko näistä jotain jatkojalostaisin tai sitten odottaisin SITÄ päivää, jolloin alkaisin taas ajattelemaan järjellisesti.

Vuosia sitten olen ommellut itselleni liivin ja huivin, johonka kirjoin ompelukoneella osmankäämejä. 

Liivin sivuissa on irralliset valetaskut, joissa on myös kirjontaa.

Hiukan tummemman hameen olen ostanut. Nämä halusin näyttää, että olen minä joskus jotain ommellut.

Hyvän päivän illan sitten ajattelin käyttää lopun matonloimeni kutomiseen, mutta kyllä se siihen ajatusvaiheeseen jäikin.

Otin miähen matkaani, kun työhuoneellakin piti hiukan siirrellä tavaroita pois jaloista kuleksimasta. Kuinka se sitten taas homma lähtikään etenemään, kun yksi kaappi siirrettiin toiselle seinälle, kaksi lipastoa vaihtoi käytännöllisyyden takia paikkaansa toisaalle. Ikkunatkin tuli pestyä ja roska-astia alkoi taas täyttymään. 

Enhän minä sitä mattoa enään sen siivoamisen jälkeen jaksanut alkaa paukuttamaan. Menen toisella kertaa ihan yksinäni potkimaan jalkojani niihin epäolennaisiin kasoihin...

Toisaalta, itsehän pyysin ja nopeasti tulikin valmistakin. Paitsi siitä matosta, joka olisi viittä vaille valmis,