Terrakottaa

Teki jo mieleni tehdä jonkinlaisia pihapuuhasteluja välillä, vaikka kukkamaat ovat vielä suurelta osin siivoamatta. Ehtiihän niitä roskia riipimään, tämä tällainen näpertäminen on huisin paljon mukavempaa.

Laitoin miähen asialle, eli rikkomaan saviruukkuja H-A-L-L-I-T-U-S-T-I. 
Paksu superlonpatja oli hyvä alunen ruukulle, joka sai muutaman napakan vasaraniskun kylkeensä. Keräsin talteen kaikki isommat ruukunreunat, joilla pengersin hiekkaa ja multaa eri kerroksiin.

Takapihan kukkamaiden reunuksille vuosittain kaatamani mehikasvit ovat levittäytyneet kiveyksille, joista ne oli helppo käydä kuorimassa vatiin ja sovitella uusille kasvualustoilleen.

Idean nappasin männä talvena netin kuva-aarteista, jossa näitä ruukkuistutuksia on paljon erilaisia. Siis, omanlaisia. Kunhan tässä taas loksahtaa kaikki palaset kohdilleen, jatkojalostuu tämäkin, eli pääsee omalle paikalleen.

Tätä voisi kokeilla vieläkin suuremmilla ruukuilla. Tosin silloin pitää miettiä miten ja mihin tämän tornin haluaa, että sen voi kantaa paikoilleen ehjänä.

Koska materiaalista ei ollut pulaa, kävin kuorimassa vielä lisää pintaa ja vuorasin yhden lintuhäkkini tällaisella käpyilevällä viherryksellä.

Häkki on sullottu niin täyteen, että sen ei pitäisi kuivanaakaan kutistua ja lässähtää kasaan. Häkin keskikohta on täynnä multaa.

Avasin oven, jotta ähkyyntynyt häkki saisi hiukan kepeämmän olon =)

Yläosan kasvillisuus on ihan erilainen kuin reunoilla. Minulla ei ole minkäälaista käsitystä näiden kasvien nimistä, mutta eihän sillä ole mitään merkitystä.
Häkin koukku on koetuksella, mutta toistaiseksi se on pitänyt pintansa. Pitääkö sitten, kun alkaa jatkuvat vesisateet ja häkki kerää vettä sisuksiinsa?
Se jää nähtäväksi.