Keittiön kautta takaisin

Yhtä varmasti, kun syksyn tuuli puhaltaa, loppuu minulta työ kasvitarhalla. Kertaalleen jatkettu työsopimukseni on saamassa vielä lyhyen jatkon ja sitten sanon hei, heit tälle työlle ja työkavereille, joista todella välitän.

Alun alkaenkin olin tietoinen lyhyestä työsopimuksestani, kasvukausihan on lyhyt ja kiireinen. Liiemmin en kesällä kerennyt srtessaamaan koko asiaa, mutta tämän kuun aikana työasiat ovat painaneet mieltäni todella paljon.
Tällainen työ jossa olen saanut tehdä koko ajan vauhdilla ja omaan tahtiin, on ollut enemmän kuin terapeuttista. Olen saanut upottaa kädet multaan ja salaattiin, nauttinut kukkien väreistä ja kauneudesta. Jutellut ja nauranut asiakkaiden kanssa, tehnyt kauppoja, ottanut vastaan tilauksia ja suunnitellut heidän kesäkukkansa, innostunut aina uudestaan uuden päivän noustessa, mitä se tämäkin päivä tuo tullessaan.

Niinhän sitä sanotaan, että asioilla on tapana järjestyä, niin onhan niillä. Välillä vain huonommin, välillä paremmin. 
Minulla olisi mahdollisuus jatkaa kasvarilla ensi keväänä, mutta siihen on puoli vuotta aikaa, eikä meidän velka lyhene minun päivärahoillani juurikaan. 
Työmarkkinat eivät oikein vedä, ammattilaisia olisi tarjolla, kun vain olisi avoimia työpaikkoja. Itse en vielä ollut kovinkaan aktiivinen työnhakija, kun kasvarin työsopimuksen jäkimmäisen osan päivämäärää ei ole vielä kirjoitettu.

Kulunut viikko on kuitenkin nostattanut työn osalta ilon pintaan, vaikka jatkuvan puurtamisen ja väsymyksen myötä se ei ole oikein siltä näyttänyt. Sisälläni on kuitenkin läikähtänyt ilo, joka näkyy suupielissä asti.

Kaikki kävi niin äkkiä, että taas mennään kohti uusia haasteita!

Tiistai - illan huutokaupassa tapasin ystäväni, jota kävin jututtamassa hänen korotettuaan ääntään omien huutojensa kohdalla. 

- Mihin sinä nämä kaikki meinaat saada sopimaan?
- Kyrelille.
- ?
- Laitan sinne ruokalan.
- Minä olen ajatellut kysyä sinne töihin.
- Tu kuule mulle hommiin!
- ?  Juu, tulen!

Niin minä sain itselleni vakituisen työpaikan, jota olen viikon aikana hiljaksiin "mutustellut" ja joka päivä aina vaan enemmän ja enemmän tullut sinuiksi tuon asian kanssa.

Kyrel Oy on minulle hyvin tuttu työpaikka, jossa minun työhistoriani alkoi vuonna - 86 ja päättyi nuorimmaisen syntymävuonna, 1997.
Näinä työvuosina ehti moni kännykän malli markkinoille, joihin minäkin tein osia. Voi niitä vuosia, voi niitä aikoja.

Pikkaisen oli suunnitelmissani, että kysyn tuoltakin suoraan, olisiko töitä tarjolla, mutta nythän minä menenkin sinne toisesta ovesta.
Keittiön kautta =)
Huutokaupoissa on oma viehätyksensä...