Koristekaalit

 Tämän kesän puna-valkoinen kukkaväri ei ota laantuakseen. Vielä oli saatava yhtä sorttia, ahkeraliisaa punaisena, sekä valkoisena. Edullinen ja runsaskukintoinen matala kasvi täyttää yksinään vanhan leipävuoan.

 Maitosiivilässä on jo ajan patinaa ja meillähän tällä on tosi vähän käyttöä. Mutta kukka-astiana se toimii hyvin. Istutuksessa on sitten se toinen väripareistani, valkoinen ahkeraliisa.

 Muutamaan vuoteen en ole kasvihuoneella onnistunut kasvattamaan kasvihuonekurkkua, mutta nyt näyttää onnistuvan. Ensimmäiset kaksi kurkkua venyvät kilpaa mittaa.

 Toisaalla huoneessa on vielä viisi tainta lisää, joten herkkuja on tulossa, toivottavasti.

 Itse otsakkeeseen, eli koristekaaliin. Silloin kauan, kauan sitten, kun nuorena neitona ponkaisin tänne entisen Satakunnan maisemiin maatalon emännäksi, en osannut yhtään näitä töitä. Minulla oli enemmän intoa, kuin taitoa.
Joskus näin erään talon pihassa kauniita lilan ja valkoisen sävyisiä röyhelöreunaisia "ruusukkeita", joihin ihastuin heti. 
Pitkän etsinnän jälkeen onnistuin saamaan koristekaalien siemeniä, muistaakseni ostin ne jostain kukkamainoksesta, joita ahnaasti aina lueskelin.
Enemmän tai vähemmän onnistuneesti olen vuosien saatossa saanut kaalit kasvamaan. Jos ei oteta lukuun sitä jänöä, joka ensimmäisenä yönä söi kaikki edellispäivänä istuttamani taimet vartta myöden. En kyllä kerro miten sen jänön kävi!
Näitä koristekaaleja vaalin erityisen tarkkaan, jos edes muutama kasvaisi kunnon mittaan. Nimittäin lupasin viime syksynä, että hoidan osan nuorten syyshäiden pöytäkoristeista, joissa nämä punasävyiset koristeelliset kaalit olisi se näyttävin osa.
Joten, kaikki joutilaat loiset ja toukat. Siirtykäähän toisaalle!

 Kasvihuoneella on silmäniloa monella eri tasolla, jos nämä kamalat muovilaatikot eivät miellytä silmää.
 Ihastuin keväällä maljaköynnökseen, eli Sundavilleen. 
Monivuotinen pihakasvi, joka talvehtii pirtin lämmössä.

 Vaaleanpunainen tekee poikkeuksen, se sallittaneen, tämän kesän kukkavalinnoissani.

 Keväällä kasvihuoneelle roudatut tikapuut ovat oiva tavaroiden säilytyspaikka. Tiesin sen. 
Tähän tuppaa jäämään kaikenlaista, mutta tästä myös löytää tarvitsemansa.

 Lykkäsin illalla nurmen kasvihuoneen ympäriltä. Pikkukoneella on sukkelampi pujotella kaikkien puiden ali ja kukkamaan ympäri. Eikä vastaleikatun nurmen tuoksua voita mikään.
Kyllä tässä pikkuisessa kasvihuoneessa saa ajan kulumaan ihan huomaamatta, kuten isommassakin päivän aikana.