tiistai 23. heinäkuuta 2013

Satoisaa

 Kasvihuonekurkut tuottavat jo hyvin satoa.
Silmäniloa pitää olla ja sitähän täältä löytyy, lasiperhonen pilkahtaa suurten lehtien suojassa.
Tällaisella nopeasti kasvavalla ja satoa hyvin tuottavalla kasvustolla saa kivan suojaisan piilopaikan.
Jos tykkäisin avomaankurkuista, niin sehän lisäsi tänne vehreyttä tuplasti, viiniköynnöstä kun en kuitenkaan saa talvehtimaan.
 Tosin taitaa kesä loppua kesken, ennen kuin saan näillä olemassa olevilla taimilla täydellisen vehreyden huoneeseeni, vaikka ilma alkaisikin näyttämään kesäkelejä jälleen.

 

3 kommenttia:

Sartsa kirjoitti...

Mitenkähän kurkun köynnös kestää kasvavan kurkun painon, sitä vaan itsekseni pohdin..
Olipa sinulla tuuri töiden kanssa! Onnea!

Sirkka kirjoitti...

Ompa komeaa satoa kasvihuoneessasi, jota liikuttavan kaunis perhonenkin on tullut ihastelemaan.
Oman sadon kurkku on ihan parasta nautittavaa ihan sellaisenaankin. Kurkussa on paljon vettä, joten siinäkin mielessä se on hyvää helteillä nauttia. Kurkkunaamiokin voisi virkistää, päiväunilla.
Muistelen tässä, kun aikoinaan olin teini ja olin lukenut jostain lehdestä, että kun laittaa kaurapuuroa kasvoille, niin kaunistuu. Keitin sitten kattilallisen ja mätöin sitä selälläni sitten kavoilleni ja nukahdin. Heräsin kun veljeni oli tullut koulusta ja tökki minua...hei mikä sinulla on?! Kyllä myöhemmin naurettiin sydämen kyllyydestä, kun muisteltiin. Puuroa oli valunut tyynynpäällisillekin! Taisin laittaa sitä hivenen liikaa. Ainakin se naurua vahvisti!

TeSa kirjoitti...

Sartsa, kun tuet kurkuntaimen narulla, verkkoon, kepin avulla tai nostat sen jonkin tuen päälle, niin varsi kestää sen.

Sirkka, voihan kaurapuuro!