Tik - tak, tik - tak

 Viikonlopun restaurantapäivien ostoksista jäi hyvä mieli. Ne oli vähäiset, mutta sitäkin mielenkiintoisemmat. 

Päivitän ensinnä kellon, jonka näin heti alueelle mentyämme. Siinä oli jotain niin kiehtovaa, jotain joka veti puoleensa, mutta en ostanut sitä kuitenkaan heti nähtyäni, vaan lopuksi, kun olimme poistumassa alueelta.

 Myyjä kertoi kellolla olevan ikää noin sata vuotta, jota en epäile laisinkaan. Messinkikehyksinen kellotaulu on kaunis väriltään, hillitty ja selkeä numeroinniltaan.

 Eikä tämä ole kovin pienikään. Ainoa haittapuoli siinä on, että se ei pelitä. Koneiston on ajanhammas jumittanut ja osia on hukkunut matkan varrella.
Mutta, eipä hätiä mitiä. Kello matkasi tänään kylille miähen mukana, jossa kellotohtori otti koneiston irti ja laittaa tarvittavat osat paikoilleen.

Kellotohtori antoi samansuuntaiset arviot kellosta, kuin myyjäkin, mutta kellotaulu olisikin posliinia. No, en kyllä mene koputtelemaan pintaa.
Lohkeemista päätellen, näin voisi kyllä ollakin. Posliinitaulu.

Kunhan kello ja koneisto jälleen kohtaavat, tämän hinta nousee kolmikymmenenkertaiseksi ostohinnastaan. Ei paha.
Myymään en sitä ala, etsin tälle kivan paikan, vaikka talouspaperirullan vierestä, jossa on jotain samankaltaista.

 Minä harakka, innostun aina kaikesta kauniista ja edullisesta =)