Tyynynpäällinen

 Olen mielestäni onnistunut valitsemaan kauniit ja näyttävät kesäkukkaset takapihan terassille, jossa oleskellaan lähinnä syömässä hyvällä ilmalla. 
Toki minulla on sisääntulon puolellakin kukkia, ne vaan on jääneet kaikki kuvaamatta. Vielä.

 Tätä näkyä minä olen odottanut vuosia, hirviä takapihan pellolla. Mutta jos oikein tarkennan sen mitä siellä haluan nähdä, on suuri hirvi isoine sarvineen. Sitä en vieläkään bongannut.
Mutta sen verran oli tämäkin harvinainen näky, että kuvattava nämäkin oli, jonka takia sitten olin myöhästyä aamulla töistä.

 Ja se miksi olin aamulla taas kuin nukkuneen rukous, johtui tästä työstä. Virkkasin sen illalla valmiiksi, jotta sain sen pesuun, jotta saatoin laittaa sen aamulla sinne takapihan terassille kuivumaan.

 Kuun alkupuolella innostuin virkkaamaan tyynynpäällistä tytsin lattiatyynylle, jonka koko on n. 0.70 x 0.70 m. Virkatusta päällisestä tuli pesun jälkeen kyllä hiukan suurempi, 0.10 m kanttiinsa. Näin tyynylle jää kunnolla tilaa, tai uudelle isommalle tyynylle on jo valmiiksi kunnolla tilaa.

Käytin noin seiskan vahvuiset punaiset jämälankani. Valmis työ mätsää näin hyvin tyttärelle aiemmin tekemäni peiton kanssa, josta ei ole nyt tämän parempia kuvia, peitto majailee tyttären luona. 
Kunhan ennätän, irrotan vanhasta tyynynpäällisestä vetoketjun ja ompelen sen kiinni uuteen päälliseen. Kerrasta opin, että en pesupäivinä ratko ommeltuja saumoja auki.

 Arvaatteko mistä nappasin tämän kuvan? Jääkukka oli piirtynyt jääkaapin takaseinään niin täydellisenä ja kauniina, että se piti ikuistaa. 
Iltapäivällä oli kyllä hivenen aikaa mielessä jokin jäähiutale, kun tarvoimme miähen kanssa toistamiseen mustikkametsässä töideni jälkeen. Mun oli kuuma, kun lähinnä ensimmäisen tunnin etenimme etsien niitä kerättäviä. Lopulta saimme lähes yhtä paljon talteen, kuin viime sunnuntaina, 7 kg. 
Vielä jäi pieni kipinä, että mentäiskö vielä kerran poimimaan?