Rukkaset naulaan!

 Voishan sitä olla vain piällysmiäs ja antaa ohjeita ja niinpä taisin tehdäkin, kun iltasella saimme lopultakin valmiiksi ikuisen murheenryynini, lipputankoa ympäröivän kukkamaan.

 Koko kesän silmittely on tuottanut tulosta. Taisin aloittaa sen silmittelyn jo viime syksynä, mutta aivan sama. 
Tänä kesänä päädyin kuitenkin tällaiseen lopputulokseen, jossa kaikki nurmialue poistettiin kukkamaan sisäpuolelta ja tyhjäksi jäänyt alue istutetaan täyteen jättitataria. 

 Lipputangon edusta piti saada kävelytasanteeksi. Tähän miäs valoi neljä raparperilaattaa. Nämä laatat ovat suuria, lähes metrin halkaisijaltaan. 
Laattojen ympärillä on hiekkapinta.
Vanha kukka-alue, leveä kaistale vanhaa kukkamaata liitettiin uuteen kukkamaahan. Kun kaaren sisäpuolelle istutettiin korkea kasvi, niin ulkoreunahan vaatii matalamman.

 Hyödynsin jo olemassa olevaa kasvillisuuttani harventamalla täysinäisiä kukkalaatikoita. Miäs toimi kaivurina ja poisti useamman tarha-alpin juurakon uuteen paikkaan.

 Kukkalaatikoihini tuli suuria pälvipaikkoja, jotka tuskin kauaa ovat tyhjillään. Siirreltäviä kasveja piisaa, mutta ei tälle illalle.

 Huvimajan taustalle rakentuu vielä syksyn aikana kunnollinen kukkalaatikko, joka helpottaa suuresti nurmen ajoa.
Tästä maasta kaadettiin viikatteella tatar, mutta vain osa juurakosta siirrettiin nyt tehtyyn kukka-alueeseen.

 Syyskaunosilmäkin sinnittelee pienessä tilassa.

 Vielä on paljon mylläämistä ja pestini piällysmiähenä jatkuu...