Sinne mihin ei valo hohda, luomme valaistun kohdan. Lähes joka huoneessa on jonkinlainen pieni valonlähde, ettei täydy jatkuvasti räpsiä kattovaloja. Lisää valosarjoja otetaan esille, kun saan siivottua joulukoristelaatikot loppuun.
Ihan ehdottomia ovat nämä rementiakynttilät, joissa on ajastin. Niiden kanssa ei täydy varoa, ei puhallella, eikä pelätä, että ovat liian lähellä palavaa materiaalia.
Kiedoin yhden viherkasvinikin alkusyksystä valonauhaan, jotta kasvi saisi edes vähän valoa osakseen. Nyt se saa jopa huomiota, kun kasvi hehkuu valosarjan kanssa.
Kirkas lasi ja valo ovat upea yhdistelmä. Lasipallot, Lasipaja Sinisiipi.
Makuuhuoneen ovensuussa on suuri lintuhäkki, johonka pujottelin yhden valosarjan ja vanhan roosan sävyisiä joulupalloja. Ajastimella toimivat valot eivät häiritse nukkujaa, vaan sammuu ajallaan ja käynnistyy aamulla mukavaan heräämisaikaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Ihania kaikki!
Tunnelmavaloja ei voi koskaan olla liikaa :-)
Eikä kynttilöitä, niitä pitää tosin aina varoa, eivät ole ollenkaan niin vaivattomia kuin sähkövalot.
Ihania valoja!
Kauniita valoja, ihanaa tunnelmaa...
Lähetä kommentti