tiistai 6. lokakuuta 2015

80 km/h

 Oli onni onnettomuudessa hirven kanssa kohdatessani, että en satuttanut itseäni.
Eläin tulla jolkotteli kuskin puoleiselta pellolta niin eteeni, että en ehtiyt tekemään juuri mitään. Ajovalotkaan eivät auttaneet, kun en omaa kuolleen kulman näköä.
Olen pohtinut tapahtumaa viikon ajan. Herännyt yöllä kesken unien ja yrittänyt jarruttaa epätoivoisesti. Näen vain paljon pitkiä jalkoja joita päin ajoin.
Koko tapahtuma on kuin unenomainen harha. Onneksi olen saanut puhua ahdistustani ääneen. Omakohtaiset aiemmat kohtaamiset ovat olleet hyvinkin lähellä. Olen piirtänyt monasti pitkää jarrurusviivaa asvaltin pintaan.

Koko kauheuden tajuaa, kun kuulin että poika kulki samaa tietä reeneistään vain minuutin minua ennen. Vain minuutti!
Onneksi se olin minä. Ei poika.
Soitin samantien hälytyskeskukseen ja tein ilmoituksen hirvikolarista. Pyysin puhelun aikana saada ohjata samalla liikennettä valaisemattomalla tiellä, kun näin vastaantulevan auton valot. En ollut nähnyt oliko hirvi jatkanut matkaansa menosuuntaansa vai jäänyt tielle.
Vastaantulevan pysäyttämiseen minulla ei ollut muuta valoa, kun puhelimeni suuri valonäyttö, mutta se riitti. Sen jälkeen liikenteen ohjaus jäi muille ja näin sain jatkaa poliisin opastamisen paikalle.

Ajan työkseni pitkiä työmatkoja aikaisin aamulla ja myöhään illalla. Näillä teillä saakin toden teolla keskittyä vilkkaaseen liikenteeseen, että hirviaitojen puuttumiseen. Milloin hirvet juoksevat aitojen välissä, milloin ojanpientareilla.

Hyvin olemme tähän asti tulleet toimeen keskenämme. Ei tartte tulla potkimaan lommoja autoon toisten!
Kummitätini lohduttavat sanat: - Rahaa palaa, mutta vakuutus korvaa autonkorjausta suurimmalta osin.
Sinua ei korvaisi mikään, eikä kukaan.
Auto on korjauksessa, kun repsikan puolen etu-umpio, maski, konepelti, ovi, ym.on rutussa.
Työhömatkat suorin laina-autolla.

Ihanaa, että välität!
 
Pelkäämään en ala, enkä hiljennä vauhtia liikenteessä ollakseni liikenteen jarruna muille tienkäyttäjille.
Hirvi

8 kommenttia:

Sirkka kirjoitti...

Olipa hurjan hirveä tapaus, voi hyvä tavaton! Koskaan ei voi tietää mitä edestään löytää! Tätä tapahtumaa et kyllä hevin unohda, sen voin uskoa!

Mutta et voi tätäkään, sillä nyt katsoin aivan upean mahtavat linna kuvasi ja huikean hienot matka kertomukset, vielä palaan niitä katsomaan. Minusta linnat ovat kiehtovia ja käyn niissä aina kun suinkin on mahdollista matkoilla ollessani. Näkemistä riittää nautinnollisin mielenkiintoisin mielin, yllin kyllin.
Upea reissu kaikenkaikkiaan!

enkulin käsityöt kirjoitti...

Onpas kamalaa. Minäkin olen nähnyt hirviä työmatkalla (57 km/suunta) ja melkein koko matka hirvialuetta. Olen pelännyt, varsinkin syyspimeällä ajamista. Enkelilaumani on minua suojellut.
Onneksi sinulle ei sattunut mitään ja sait muitakin varoitettua

KristiinaS kirjoitti...

No tulihan se sieltä, tämä postaus jossa tapahtumaa purat. Se kolaripostaus kuvineen oli kovin vaisu rankan tapahtuman toteamus.
Hyvä kun oli onni matkassa ja enkelit suojana, Sinulla ja pojalla.

ma-te kirjoitti...

Oi, onpa hyvä ettei käynyt pahasti☺
Hyvää viikon jatkoa Sinullle ♪♥

Rouva Kivitikka kirjoitti...

Onneksi tosiaan oli vain peltiä!
Ja onneksi olit itse puikoissa, varmasti stressaisit paljon enemmän, jos pojallesi olisi jotain sattunut.

Sari kirjoitti...

Hienoa että olet pystynyt tilannetta purkamaan puhumalla ja nyt sen myös meille kirjoitit. Kyllä tuollainen pitää aina purkaa ja varmasti sitä hetken ajellessa katselee niitä sivuja vielä entistä tarkemmin.
Onneksi säilyit ehjänä!

sartsa kirjoitti...

Huh huh! Samaa oisin miettiny itekin, että onneks laps meni jo. Elämä pysähyttää välillä miettimään, miten pienestä kaikki voikaan olla kiinni ja miten kaikki sittenkin voi päättyä myös sillä paremmalla tavalla.

Hepsi kirjoitti...

Hyvä ettei sulle käynyt mitään! Onni onnettomuudessa. <3