Nimittäin kissakyydissä kulki takaisin vanhimmalle lapselle aikanaan ostettu Ikean lasivitriini. Kaappi ehti käydä lähes joka huoneessa kotona ollessaan, kun kaikki tahtoivat sen vuorollaan.
Kaappi lähti mukaan pojan muuttokuormassa ja sieltä se siirtyi sujuvasti tyttären opiskelukämppään. Josta se liikkui nuorenparin yhteiseen kotiin. Muutaman vuoden kierreltyään kaappi palasi takaisin kotiin viime perjantai yönä. Kaaduin autosta puolen yön aikaan suoraan petiin, joten kaappi jäi autoon aamua odottamaan.
Siispä laitoin miähen maalaamaan, eikä pyynnöstä ensimmäiseen pintaan kulunut kuin puoli tuntia, kun ensimmäinen kerta oli jo kuivumassa.
Maanantaina rykäsin töiden jäkeen työpöytäni tyhjäksi, järks mikä häpeäpilkku koko pöydän pinta!
Vaikka minkälaisen härpätyksen hommaan tavaroideni säilytykseen on lopputulema melko nopeasti ihan samanlainen.
Kunhan saan kaikki järjestykseen, on lasivitriinissä kaikki ihanat peltipurkkini kauniissa järjestyksessä.
Otan kuvan ennen kuin laitan sinne kaikki loputkin =D =D
2 kommenttia:
Työpöytäkuvasi on varsin lohdullinen, minullakin on työpöydällä (ja sen vieressä olevalla sängyllä) välillä melkoinen kaaos! Tottelevainen ja nopea mies sinulla!
Luulen, että tekevällä lipsahtaa kaaos nopeasti innostuessaan.
Lähetä kommentti