Puhdasta lasia

 Hei vaan uusi viikko! Viime viikon syyslomaviikko tuli kyllä tarpeeseen, vaikka olinhan minä päivät töissä, mutta illat kotona pitkästä aikaa. Sain hiukan aikaa myös kodille, joka on kuluneina kuukausina ollut lähinnä nukkumapaikka. 

 Minulle puhtaat ikkunat ovat kodin tärkein puoli. Jossain määrin tunsin suurta ahdistusta, kun tyttären kissojen evakko jatkui ja jatkui, kun oman kodin työt venähtivät kahdesta suunnitellusta viikosta kahteen kuukauteen. 

Kissat, nuo joka paikkaa kiipeilevät akropaatit. Kaupunkikissat, joiden ulkoilu on hyytävää pelkoa ja paniikkia, olivat pirtillä nenät kiinni ikkunoissa sylkien ja säksättäen kaiken ulkona liikkuvan. Jopa putoavan pakkasen pureman lehden.
Se päivä kun koitti, että pääsimme kujettamaan kaksi vekkulia omaan kotiinsa, sai minut tarttumaan iloisella mielellä ikkunapesimeen.

En edes peitellyt näyttää sitä iloa, että kohta lähdetään kotia kohden. Hyvin meillä muutoin meni, jos ei muistella tyttären lähdön jälkeen alkanutta protestien määrää. 
Suurin syy jatkuvaan temppuiluun oli suljetun oven taakse jääminen. Kun olimme kotona, kissat saivat kulkea vapaasti, lue juosta!, mutta muutoin ne olivat kosteantilan puolella, jossa oli yllin kyllin tilaa ja ikkunan edessä kaksi vierekkäistä istuinta ulos katseluun.

 Jälleen kerran olin iloinen, että meidän osalta kaikenlaisten nelijalkaisten aika on ohi. Ei tuotantoeläimiä, ei lemmikkejä. Kaikki aikanaan. 
Myönnän, että itse en ole koskaan ollut edes mikään eläinten ystävä, mutta sopeudun yhtä hyvin joukkoon kuin vilperit kissakamut!