Nyt mua viedään linnasta linnaan

 Perjantaina matkattiin Valioluokan myrskyssä kohti Ruotsia. Miten osuikin luihin ja ytimiin ajatuskin myrskyisästä, vaahtopäisestä merestä. Olin perua matkani heti aamusta, en suostu, en lähde puskemaan mihinkään vastatuuleen.
No sinne kuitenkin mentiin. Jossain välissä löimme läpsyt tuulelle, joka jatkoi kohti sisämaata, ja me kohti rannikkoa.
Teimme ensimmäisen matkamme Matka-Sunin kanssa, jonka ilmoituksen huomasin paikallislehdestä alkusyksystä.
Valmiiksi ohjelmoitu matka oli just se mitä kaipasin. Ei mitään omatoimiseikkailua. Ei pakollista kaupasta kaupaan aikaa kuluttamaan, eikä ainakaan vetämään matkalaukkua perässään Tukholman kaduille. Juu, ei.
Vaan nouto melkein kotiovelta ja palautus lähelle lähtöpistettä.

 Matkatoimisto on tuottanut tällaisia matkapalveluita 17-vuoden ajan hyvine kohteineen ja lähelle. Täytynee vielä mainita, että matkat hoituu ihan läheltä, n. 10 km päässä meiltä täältä korvesta =D

Kuninkaallinen Tukholma on kiinnostava käyntikohde. Se ei sisällä pelkästään kaupungilla nähtävää kuninkaan ja kuningattaren työhuonetta, linnaa, vaan siihen kierrokseen kuului pääsy kolmeen linnaan ja paikallisen suomenkielisen oppaan mukana olo koko päiväksi.

Kun laiva saapui lauantaiaamuna satamaan 6.30 paikallista aikaa, lue, ihan hitokseen aikaseen, siirryimme välittömästi linja-auton kyytiin ja teimme nähtävyyskierroksen Tukholman alueella kaupungin vasta raotellessaan silmiään.
Kiertelimme sellaisia teitä ja kujanteita, joihin ei ikimaailmassa tulisi itse mentyä, saati osattua mennä. Kaupunki on rakentunut 14 saaresta, joita yhdistää 57 siltaa. Joka puolella kaupunkia rakennettiin katuja, uusia taloja ja korjattiin vanhaa. Täällä huomasi, että mikään taantuma ei ole hidastanut kaupungin kasvua, ja jossa tällä hetkellä on jo yli 900 000 asukasta.

 Pääsimme näkemään Diplomaattikaupungiosan. Ajoimme ohi Skanssenin, maailman vanhimman ulkoilmamuseon ja jaloittelimme Rosendals Trägårdissa, Rosendalin linnan kupeessa.

 Ihana aamuaurinko värjäsi syksyn punertavaa kasvustoa ja kamera alkoi tallentamaan hetkeä.

 Viinitarha

 Olimme niin aikaisin liikkeellä, että täällä ei liikkunut kuin ryhmämme.

 Kauniita huoneita,

 aidanteita,

 kahvipaikka,

 myymälä,

 kasvihuone

 ja emipre-tyylinen linna, joka on rakennettu 1820-luvulla.
Avoinna 1.6-31.8

 Kaunista, siistiä, rauhaa ja tasapainoa. 
Ah, mikä idylli!

 Daalia

 Immenkukka

 Tuttua tutumpikin turistikohde Tukholman kävijälle on kuninkaanlinna. Nykyinen kuningaspari asutti linnaa aina vuoteen 1981 asti. Nykyään tämä on heidän työpaikkansa, virallinen desirenssi, jonne he kuulemma ajavat usein yhdessä omalla autollaan, turvamiesten ajaessa toisella autolla heidän perässään.

 Linna on hyvin vanha. Vanhin osa on  1 100- luvulta. Julkisivu on verkotettu useasta kohtaa, jotta kukaan ei saa päällensä pinnasta putoilevia kiviä.
Ruosin valtio omistaa kuninkaanlinnat, kunikaallisilla on niihin käyttöoikeus. Voi jestas sen oppaan tietämystä ihan kaikesta. 
Lähinnä vuosiluvuista, nimistä, syntymäajoista ja tapahtumista. Olin mykistynyt!

 Kuninkaallinen parveke, josta vilkutetaan kansalle.

 Linnan restaurointi on ajoitettu useammalle vuodelle, 20-25 vuotta eteenpäin. Tämä näky tulee olemaan tuttu, kun ajattelee kuinka suuri tuokin linna on.

 Päätyasunnossa on hoviväen asuntoja.
Näin jää Tukholman keskusta taakse ja pääsemme kiertoajelulle hiukan kauemmaksi.

Kiinalainen paviljonki luo erikoisen idyllin Drottningholmin mahtavaan maisemapuistoon. Kuningas Adolf Fredrik yllätti kuningatar Lovisa Ulrikan hänen syntymäpäivänään vuonna 1753 rakennuttamalla pienen kiinalaisen paviljongin Drottningholmin puistoon. Se oli arvostettu syntymäpäivälahja, sillä kiinalaistyyli oli villinnyt koko sen ajan Euroopan.
 (kopioitu teksti)

 Oih nämä värit!

 Kiinalaisvaikutteinen rokokoolinna kuuluu Unescon maailman kulttuuriperintöarvojen listalle.

Puistotie oli pitkä ja kaunis. Moni meistä keräsi maahan pudonneita hevoskastanjan siemeniä mukaansa.

 Minäkin.

 Sujuva siirtyminen linja-autolla seuraavaan kohteeseen, Drottingholmin linnaan. Tänne on n. 15 km matka Tukholman keskustasta. Linnan historia on 1 500- luvulta, jolloin tänne kuljetiin vesiteitse. Soinen paikka olikin varsin mielenkiintoinen rakennuskohde.
Olimme onnekkaita päästyämme tälle kierrokselle. Linna avattiin ryhmälle tuntia ennen muiden sisäänpääsyä. 
Viikon kuluttua täällä järjestetään Madeleinen ja Christopher O’Neillin pojan ristiäiset, jonne on turha odotella juhlakutsua.

 Linnan upeissa puistoissa on aina pieni mahdollisuus nähdä kuningaspari ulkoiluttamassa kahta koiraansa, mutta me keskityimme itse linnaan, ei puistoihin. Joten ei ollut mitään tarvetta opetella kipeillä polvilla hoviniiausta.
Puistokuvat ovat kuvattu linnan ikkunoista, pihakuvat lähikuvina.

 Kun opas teki töitään, Terhi kuvasi, eikä kuunnellut ihan kaikkea. En pysty millään sisäistämään sellaista tiedon määrää yhtenä päivänä, kun värikäs historia tarjoaa. Huh, huh.

 Puistossa oli jokin hässäkkä kierroksemme alkuvaiheessa. Me emme liittyneet siihen mitenkään.

Barokkipuisto järven puolelta kuvattuna.

 Pelakat ja verenpisarat

 Oliivipuu

 Kuvailin paljon kattojen erilaisia pintoja ja maalauksia.

  Seiniä

  Ovien yksityiskohtia

 Maalauksia, joita linnan seinät ovat täynnä. Osa maalauksista, henkilökuvista, on menneen ajan käyntikortteja.

 Kauniin kaapin yksityiskohtia

Kattovalaisimet ovat heikkouteni. Jopa näin suuret.

  Lattiakuviointi

 Kuninkaallinen makuuhuone

Hovinaisten käsitöitä

 Kuninkaalliset kädensijat

 Yksityiskohtia huonekaluissa

 Valoisa kirjasto, minun suosikkini.

 Uuneja, takkoja, hormeja.

 

 Kierros ja kuvat jatkuu..