Jossain kaukaisuudessa häämöttävä lokakuun loppu saa minut aina pinnistämään voimani juuri ja juuri tuohon hetkeen. Tänä syksynä työntekoa on haitannut enenevässä määrin lisääntyneet tuet nivelille, kun molemmat polvet on ollut pakko tukea. Kyynäriin olen vuoroin vaihtanut tuen, kumpi on pahempi, kun kummatkin vaatisivat jo omat tukensa.
Syskyn pitkä rupeama kaikkine viikonlopun kursseineen on muutamaa iltakurssia vaille tehtynä. Kevyt lasku, kun työt ei lopu ihan kokonaan.
Se näissä kausiluontoisissa töissä on rankkaa, että työpäivät venyvät aamusta iltaan. En ole tänä vuonnakaan ehtinyt/ jaksanut harrastaa yhtään mitään.
Olen jättänyt väliin Suuren Snadin nukkekotimessut, enkä jaksa lähteä Pirkkahalliin käsityömessuillekaan.
Soittelin perjantaina Te-keskukseen ja ilmottauduin työttömäksi työnhakijaksi. Puhelun vastaanottaja ymmärsi, ymmärsiköhän kuitenkaan, papereideni määrän, kun sanoi, että älä lähetä kirjaamoon selkä vääränä kannettavaksi soppareitani ja todistuksia. He pyytävät ne tarvittaessa.
Liittoa varten olen niputtanut lähes kaiken. Kasvarin paperit tulevat postissa alkuviikosta ja näin pääsen siirtämään nämäkin tiedot ajan tasalle.
Tarkkana saa olla, että kaikki tarvittava on lähetetty.
Viikonloppuna sain paijata Venlaa joka istuu topakasti, jos ei ole mitään häiriötekijöitä ympärillä. Muksahdus ja taas mentiin. Hän on niin lutunen pellavapää, jonka hääräämistä on rauhoittava seurata.
Meillä oli vierekkäiset hotellihuoneet väliovella. Anoppi karkasi helposti naapurihuoneeseen vaikka vaipanvaihtoon. Ja vaari jäi nukuttamaan tyttöä, kun muut pulahdimme uimaan. Tosin minun käteni eivät kestäneet uimistakaan, mutta lilluttelin altaasta toiseen.
Uiminen oli pikkuinen järkytys Venlalle. Vettä oli ihan liikaa, uusia ihmisiä paljon ja kaikki uutta. Ehkäpä pulahdamme yhdessä uudestaan altaalle omassa kotikaupungissaan alkavan talven aikana.
3 kommenttia:
Voi tuota pientä karvapäätä.
Teillä on ollut ihana viikonloppu! Venla on tosi suloinen pikkutyttö!
=D
Kiitos teille.
Lähetä kommentti