Torstaina jäi taakse 347 palveluspäivää, jotka viime heinäkuun alussa tuntuivat ikuisuudelta. Ikävä oli kova ja matka kohti uusia haasteita tuntematon. Niin vain meni syksy ja talvi. Kevät toi uutta haastetta ja muutaman hakasen olkapäiden painoksi. Ryhti oikeni ja askel vauhdittui. Aamujen vähennyttyä kaverit lähtivät kesälaitumille ja kotiin palasi väsynyt nuori miäs.
Kuvasin pyynnöstä nuoret viime viikonloppuna pihamaalla omenapuiden antaessaan parastaan.
Ruislinnun laulu korvissani
tähkäpäiden päällä täysikuu
keäsyön on onni omanani
kaskisavuun laaksot verhouu
En ma iloitse, en sure huokaa
mutta metsän tummuus mulle tuokaa
puunto pilven, johon päivä hukkuu
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu
tuoksut vanamon ja varjot veen
niistä sydämeni laulun teen
Sulle laulan neiti kesäheinä
sydämeni suuri hiljaisuus
uskontoni soipa säveleinä
tammenlehväseppel vehryt uus
En ma enää aja virvatulta
ompa kädessäni onnen kulta
pienentyy mun ympär elon piiri
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie
Katse kohti uusia haasteita!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Oi miten kauniit kuvat nuorista, hienoja katseita ja tunnelmaa. Wau.
Aivan ihanat kuvat, -niin onnellisen näköinen pari!♡
"Kuulin korvissani" Vesa-Matti Loirin laulavan Nocturnea ja tuli pala kurkkuun...
Mietin kuinka Esikoiseni piti mennä armeijaan tammikuussa -09 ja kuinka minä sitä pekäsin ja jännitin. Ei mennyt armeijaan, -vaan toukokuussa -08 lähti taivaaseen...
Ihania ja lämpimiä kesäpäiviä toivottelen!♡
Ihania kuvia nuorista ja onnellisista!
Minun esikoiseni sai armeijasta vapautuksen ja kaksosten kanssa sitä tuli pari vuotta sitten käytyä ihan riittämiin. Toinen oli vuoden ja toinen puoli, mutta hyvä kun on ohi. Se on ihmeellistä miten siellä tosiaan ryhti paranee ja askel nopeutuu. Henkisesti taitaa olla monelle pojalle kova paikka, mutta muistot tuntuvat sitten olevan jo hyviä.
Kaunis kiitos teille.
Olen nin pahoillani Titti!
Lähetä kommentti