Kohti puutarhapäiviä

Aa että, on siinä mäkäräisillä juhlapäivät, kun lampsin ulos puutarhahansikkaat kädessä. Oikein ovella odottavat innoissaan, nyt se tuli, nyt se tuli!
Paukura sentään, kun pitää raapia iho ihan verille.
Kyllä vaan, olen innostunut puutarhuroinnista, kireä hymy huulillani, hiljaisen viime kesän jälkeen entistä enemmän...
Edellinen talvi jätti melkoisen happaman maun suuhun, eikä viime talvi liiemmin nostanut hymyä huulille. Pitänee kuitenkin olla iloinen ja positiivinen ja jatkaa kohti uusia pettymyksiä ja taimikauppoja.
Taimikaupoilla onkin tullut käytyä jo useampaan otteeseen. Vehreyttä, värejä, eksotiikkaa ja kaikkea ihanuutta, joista on valittava järjen äänellä kestävimmät, kotimaiset ja yhteensopivat lajikkeet. Helppo homma. Tiedän mitä haluan, mutta rahapussi nauraa iloisesti kikattaen suurille haaveilleni. Tyydyn vaihtoehto kakkoseen ja jätän kokeilun muille.

Heinäkuun 2.päivä on jälleen Avoimet puutarhat - päivä. Olemme osallistuneet kaksi kertaa ja kumpainenkin päivä on ollut ainutlaatuinen. 
Viime vuonna peruimme osallistumisemme juurikin talvituhojen vuoksi, sekä epäonnisen miähen, jonka käsi operoitiin ennen tapahtumapäivää.
Tänä kesänä miäs on jälleen kipsi kädessä menneellä viikolla tehdyn leikkauksen vuoksi, mutta nyt olen päättäväinen ja saan pihan valmiiksi, vaikka yöunet menisi.
Kun nuorin tuli eilen lomille, irrotettiin muutama suurempi puska pihalta tratorin ja taljojen avulla. 
Tässä pieni alkukesän katsantokierros.

Takapihan kivikkopolku pilkistää terassin edessä.

Viinimarjapuskissa on jo pienet marjatertut.

Auringonsäteitä, spektrejä, pientä välkettä.

Saha käteen ja muutama oksa pitää ottaa pois kulkua haittaamasta.

Ulkorakennus, työhuoneeni. Halamoin päästä työpöytäni ääreen.

Kiipesin kamerani kanssa luhdinsolaan kuvaamaan. Ihan katolle asti en uskaltautunut.

Ilta-aurinko heittää pitkän varjon. Vastaleikatun nurmen tuoksun voi aistia ruudun läpi. 
Vaikka kukkamailla olisi rikkakasveja, leikattu nurmi paikkaa tämän epäkohdan.

Pyykki- ja tuuletusteline. Pihan toimivin huoltoksikkö!

Viime kesänä jyrsittiin lämpimään loivaan rinteeseen kasvimaa, joka olisi pitänyt aidata heti. Mikään istuttamani viherrys ei kasvanut viikkoa kauempaa, kun joko mäyrä tai supikoira kävi syömässä valmiista pöydästä.
Viikolla harasin rikkakasvit pois. Lapioin kasvimaan toiseen reunaan kasalle ajetun maan tasaiseksi ja tasoittelin pinnan. 
Suunnitelmissa on istuttaa tähän muutama vadelma, ehkä mansikkaa. Mutta sitä ennen tämä pitää aidata kunnolla.

Vanhan pirtin pihassa kasvaa komea suuri koivu, jonka miähen isä (1913-2000) muistaa lapsena olleen pituisensa. 
Vanhan pirtin purkua on suunniteltu toteutettavaksi tälle kesälle, mutta vasta puutarhapäivien jälkeen, jos miähen käsi antaa parantumisesta merkkejä.

Täältä pellonreunasta, pihan takakulmasta pirtin eteen on noin 4 000 m² ajettavaa pinta-alaa, 6 kierrettävää rakennusta, 12 hoidettavaa kukka- ja kasvimaata, sekä useampi puu ja pensas siistittäväksi. 
Jotain uusia suunnitelmia, haaveita, on ääneen puhuttu. 
Kuvassa oikeassa alareunassa pilkistävä pellonreuna tulee olemaan tänä kesänä keltaista kukkaa täynnä, kylvövuorossa on ollut todennäköisesti rypsi.

Kaunis aurinkoinen sunnuntai, odotettavissa päivän aikana vesisadetta. Otan sakset käteeni ja leikkailen muutamat kuivuneet oksat, kun hitaimmatkin lehtisilmut ovat kaikki jo näkyvissä. 
Touhukas päivä tulossa jälleen.