Puut tytöille

 Taas ne siellä puuhailee!
Juhannuksena käynnistettiin ruohonleikkuri joka ainoa päivä. Sorry naapurit. Ne sateet, ne sateet.
Ehkä se ruohonleikkuri oli vielä siedettävissä, mutta se että päräytettiin moottorisaha juhannuspäivänä käyntiin, saattoi olla hiukan takahammasta pakottavaa.
Kuljin hetken aikaa puuntaimi kädessäni, kun etsin sille hyvää kasvupaikkaa. Mikään muu ei tullut kysymykseenkään, kuin paikka takapihalla, jossa kasvoi hapan talviomena. Niin hapan, että edes pikkulinnut eivät sitä syöneet.
Miäs kyllä sanoi tykänneensä omenista. Jasso!

 No, puu kuitenkin kaatui. Kiitos nuorimmaisen. Miäs ronttas traktorilla puu kaatuu-puun pois tontilta saman päivän aikana. Ihan kuvauksiin sitä ei ehditty siistimään.
Niin se omppupuun kaadon syy oli saada paikka Venlalle kasvuun laitetun puun (2015) tilalle uusi puuntaimi.
Ruusumanteli ei sitten soveltunut kasvuvyöhykkeelle, jossa asumme. Ensimmäinen talvi meni hyvin, toinen kituutellen, kolmannen jälkeen oli kasvua vain varressa, johon uusi kasvu oli vartettu. 
Tein hartiavoimin töitä, että sain taimen irti maasta alkukesästä. Juuret olivat jo syvässä Hämeenkyrön mullassa, mutta ei auta kuin toimia ja poistaa huono kasvusto ja antaa tilaa uudelle.

 Taimitarhoja kierrellessämme pohdimme mikä olisi kannattava hankinta. Se, että kestääkö talven, jää aina nähtäväksi.
Tällä kertaa päädyimme ostamaan itsepölyttyvän päärynäpuun, Pepin.

 Venla häärää itseoikeutetusti istutuspuuhassa mukana isänsä kanssa. Touhukas tyttö, joka heitti sahanpurua puun juurelle, multapaakun ja savikökön.

 Vaari pitää puunrungon suorassa, että maa soljuu hyvin juurien ympärille.

 Kun tukipuukin on asetettu istutusmonttuun, saa lapioida loputkin mullat. Sitten alkaa se mukavin vaihe mummin kanssa.

 Kastelu!
Vaari mittailee pyörän sisäkumia sidontaa varten valmiiksi, kun ties monennenko kerran haettiin lisää vettä, vaikka sitä tuli kyllä ihan jatkuvasti taivaaltakin.

 Enimmäkseen Venla kasteli tukipuuta, vaikka yritin opastaa, että se on jo menetetty peli, tuoretta runkoa varten sitä vettä haettiin.

 Vielä muutamat kököt puunjuurelle.

 Vaari teki heti sidonnat valmiiksi asti.

 Kun me sitten haettiin jälleen vettä =)

 Kasvakoon tämä päärynäpuu suureksi ja satoisaksi!

 Vanessa (2017) saikin havupuun.
Halusin ehdottomasti Suomi 100 havun, joka on sinikuusi, Baby Blue. Tämän hankinnassa oli miäs aktiivinen, kun teki soittokierrosta taimistolta toiselle. Lopulta saimme oman puumme, joskin hakumatka oli himppasen pidempi, kuin kylälle ja takaisin.

 Vanessan puu istutettiin takapihan alareunaan kahden muun havun lisäksi. Siellä on minun oma muistopuuni, lehtikuusi, sekä nuorimmalta saamani aitakuusi.

 Tyttö katseli, kun muut puuhaili puun istutuksessa.

 Venla suoritti tärkeää tehtäväänsä ja kasteli tämänkin taimen.

 Isukki pääsi lapioimaan puun juurelle multakasan.

 Olemme osaltamme olleet mukana istuttamassa lastenlasten omia muistopuita, jotka rekisteröimme aihetunnisteella #juhlapuu.

Kasvakoon kohisten pienet taimet!

 Mukana tempauksessa nuorimmainen ja tyttöystävä.

 Apulaispuutarhuri Venla.

 Opastan sinut puutarhan saloihin.

 Sekä pieni Vanessa.
Keskimmäisen lapsenlapsen, Miljan (2016) puu selvisi hyvin ensimmäisestä talvestaan.