keskiviikko 8. elokuuta 2018

Konemarkkinat!

 Onko sinulla luottohuolto? Tarkoitan ompelukonehuoltoa, jossa palvelu pelaa. Minulla on ja hyvä onkin. Huollolla on ollut melkoinen vaikutus valintoihini, joita olen kesän aikana tehnyt. 
Muistanette, että ostin keväällä hyvään saumaan koneen, jonka kanssa meillä meni kantapäät vastakkain kesän alussa, kun opinnot tuli valmiiksi. Laitoin koneen myyntiin sillä hinnalla, mitä maksoin siitä. Ei harmittanut.
 Minullahan on ollut tämä vanha ihanuus, perintö, joka kävi tänään kohentumassa huollossa. Ei tässä mitään suurempaa vikaa ollut, puolaus vain ontui, kun vauhtipyörästä liikkeen ottava rengas oli tiensä päässä, eikä puolaaminen onnistunut.
Samalla säädettiin nuo kiekot joilla valitaan erilaiset ompeleet. Hiukan oli kankeutta havaittavissa. Kone kuuluu kiinteästi kiinni pöytälevyyn, mutta pöytää ei tarvinnut viedä huoltoon, vain kone.
Pöytää tehdään kyllä erillinen huolto omin avuin. Vaihdetaan pöydänjalat pidemmiksi, ettei täydy selkä köyryssä ommella ja koitetaan saada keinuminen loppumaan ja pöydän kansi vaakatasoon. Nyt se näyttää kuin nilkuttaisi. 
Huoltomies, tai huoltohenkilö, kehui koneen laadukkaaksi, ja kestäväksi. Singerini on tehty Saksassa joskus 60-luvulla.
Löysin vielä kauniin suojalaatikon kirppikseltä, jolla voin peittää ompelukoneen käyttöjen välillä.
 Tästä alemmasta laatikosta löytyy oikea sulotar. Joko arvannet? Laatikon muoto ja väri jo kertonee, ettei kyseessä ole mikään tämän vuosikymmenen laatikko, vaan veikkaan, että tätä konetta on tehty 50- ja 60-luvuilla.
Olen edellisen ompelukoneeni myynnin jälkeen seurannut välillä aktiivisesti mitä Toriin tulee myyntiin. Meni pitkä aika, että en ehtinyt, mutta ihmeen kaupalla sain ensimmäisenä kiinnityksen tähän koneeseen.
 Husqvarna 21 E on sulotar, jonka pinta on vasaralakattu vihertävän sävyiseksi. Tämä on valmistettu Ruotsissa.
 Myynti-ilmoituksen esittelytekstissä oli maininta, että kone toimii, mutta se kannattaa huollattaa. Kun ostohinta oli vain 10 €, oli kaupat tehty pikimmiten. Matkahuolto kuljetti koneen länsi- Suomesta ja koneen kotiin haettuani se kannettiin heti toiseen autoon huoltoa varten.
 Olihan tämä aika jurrissa! Öljy oli jumittanut tietyt osat niin, että niiden piti ensinnä muhia erilaisissa "liemissä" puhdistuakseen. 
Muutoin kone on siisti, maalipinta ehjä. Työtasossa joitakin naarmuja, mutta ikäisekseen huippu yksilö!
 Miäs sai koneet hakiessaan vielä opastuksen kotona tehtävää huoltoa varten. Kunhan ennätän tämän ääreen istumaan, surruutan erilaiset kuviot ja tikit koemielessä.
 Nämä vanhat koneet saivat huoltomiehen hymyilemään. Ei kai sinne joka päivä viedä vanhoja leidejä huoltoon =)
 Tämäkin, minun oma vanha kone, kävi vielä kerran huollossa. Nyt ei sitten kannata enempää korjauttaa. Olen luvannut tämän tyttärelle, jonka opastan pujottamaan langat ja puolauksen. Saavat korjailla tyttöjen vaatteita sen mitä kone vielä kestää.
Kaikkien kolmen koneen huolto maksoi yhteensä 50 €!!! Olin kyllä yllättynyt positiivisesti edullisesta työstä. Ensimmäisen koneen huolto sujui odotellessa, eli ei täytynyt käydä toistamiseen hakemassa.
 Eikä siinä vielä kaikki. Öh, ostin sitten teollisuuskoneenkin. No, kun halvalla sain. Voiko sitä saada hyvän koneen edullisesti? Ja vielä tällaisen metallimöhkäleen, joka painaa PALJON. Kesän alussa teimme pienet ilta-ajot rannikolle, Ahlaisiin, jossa kävimme vain muutaman sadan metrin päässä merenrannasta. Täältä monen mutkan, töppärän ja tuulimyllyjen jälkeen löysimme perille paikkaan, johon ihastuimme oitis.
Vaan konettahan me läksimme ostamaan. Miäs luuli, että sellainen pieni, kantolaukussa kevyesti kannettavan menin ostamaan. Ehei! Me tarvittiin peräkärry, kunnon suojukset ja hyvät kiinnitysliinat mukaan.
 Onneksi perillä oli myös talon isäntä, ettei minun tarvinnut kuin kotona nostaa. Sekin oli jäädä yritykseksi, kun työhuoneen portailla ähkyimme ja puhkuimme askel kerrallaan konetta suojaan. Tämä on sijoitettava työhuoneeseen voimavirtapistokkeen vuoksi. Onhan näihin mahdollista teettää valovirtajohdotus, mutta en halua tätä pirtille. Kunhan tämä pirtin remppa antaa myöden aloittaa työhuoneen raivaaminen, saadaan tila koneelle. Se vaatii poikien läsnäolon, että voimaillaan yhdessä erilaiset elementit kohdilleen.
Mitäkö maksoin koneestani. Ihan reilusti sen 50 € mitä pyynti oli, Torista tämäkin. En edes tinkannut!
 

6 kommenttia:

*VEKKI* kirjoitti...

Voi mikä konehistoria. Ja tuo Juki on varmaan tosi hyvä moneen. En osaa itse käyttää teollisuuskonetta, mutta niin monenlaista sillä tekee, kuulemma.

liisan kotona kirjoitti...

Onpa sinulla koneita. Teollisuuskone on varmasti kestävä. Meilläkin on ja anoppini on sen jostakin ostanut aikoinaan. Toimii kuin enkeli.

Intsu kirjoitti...

Voi jummi jammi kuinka monia upeita koneita. Mulla on yksi vaivainen ja se on Brother. Koulussa silloin oli Berniina ja kyllä mä ihastuin siihen koneeseen. On mulla ollut useampia koneita,mutta olen jakanut niitä lapsille.

Sarin kotona kirjoitti...

Hienoja koneita!
Hyvää uutta viikkoa!

Saija kirjoitti...

Voi mikä valikoima koneita!!! Äidilläni oli tuollainen vihertävä kone, harmi kun en silloin tajunnut että joskus saattaisin haikailla sen perään!

TeSa kirjoitti...

Monen valinnan ja mahdollisuuden jälkeen olen päätynyt tällaiseen valikoimaan =)