Peremmälle!

 On kuulkaa nostettu, kannettu, vedetty perässä. Siirretty, mitattu, viilattu pilkkua ja taas raahattu. Pyyhitty hikeä, nopeammat juoksi selkänahkaa pitkin. On odotettu valmista ja kasvatettu lehmänhermot.
Lämpimät kesäpäivät on viipyilty pirtillä, ei millään jaksa nauttia ennätyshelteistä. Työpäivä tarjoaa aurinkoa ja lämpöä, kotona haluaa olla viileässä ja yrittää saada taas yhden huoneen valmiiksi.
Tosin ei tämäkään tila, pirtti, ihan viimeisteltynä ole, mutta on kalut kohdillaan, tai ainakin melkein ja listat naputeltu paikoilleen.
Suunnittelusta vastaan minä, miäs toteutuksesta. Vuosikymmenien tummien värien jälkeen on pastellit ja valkoinen yhä enenevässä määrin lisääntynyt kodin pinnoille. Uskallus tehdä ja toteuttaa sitä mistä tykkää. Tapettikauppias hiukan hymyili nähdessään mihin valinta osui useamman tunnin arpomisen jälkeen. Glitteriin!
Halusin pirtin seinään hentoisen vaaleanpunaisen tapetin, jonka pinnassa kimmeltää kirkkaat säteet. Kun aurinko illalla heittää viimeiset säteensä seinään, kimalle on kaunis, mutta ei huikenteleva.

 Makeilua ryhdittää keittiöstä pirttiin siirretty suuri tumma astiakaappi, jonka tyhjennys ja täyttäminen vei minulta viikon. Eikä ihan kaikki ole vieläkään löytänyt paikkaansa.
Tyhjentämisessä ei niinkään mennyt aikaa. Se tapahtui yllättävän nopeasti pyykkikoreihin miähen kanssa, kun naapuri lupautui kaveriksi kaapin siirtoon.
Kysessähän ei ole mikään ruåttalainen kevennys, vaan massiivipuinen järkäle, jota ei hetken mielenhäiriöstä siirrellä yhtään mihinkään. Ei kyllä muitakaan kaluja. Tuolit on ainoita, joita minä pystyn itessein siirtelemään.
Tein astiakaapista inventaarion suurella kädellä, enkä jäänyt yhtään tunteilemaan. Laitoin tiedon kaikille lapsille, haluaako kukaan mitään. Kierrätin ja osan myin. Kevensi kaappia ja mieltäni.

 Sitten on toinen järkäle, joka tulla tupsahti jostain vasemman olan yli. Nimittäin valtava, tai oikeastaan todella kaunis kahvipöytä siroine tuoleineen. Tämä ei ollut alkuperäisessä suunnitelmassani laisinkaan.
Kalustoa tarjottiin ensinnä nuorimmaiselle, mutta hänen kieltäydyttyä tämä ajettiin meille. Nythän tässä on vasta päästy tutustumaan viikon päivät toisiimme ja siihen, että haluanko pitää tämän.
Miäs haluaa, minä epäröin. En ainakaan tämän värisenä. Uh!
Olen ollut jo yhteydessä entisöijään, joka on lupautunut ottamaan tämän työn alle, kun saamme kaivettua esille säilöstään. 
Pöytä on eriparia tuolien kanssa. Tai näin meille sanottiin. Pöydässä on massiivinen ja erikoinen jalka, joka vie kaiken huomion. Suurimmillaan pöytä vie pirtistä ison tilan, mikä ei sinällään ole este tämän entraamiselle. En vain ole koskaan ajatellut, että tällainen tulisi meille.

 Onhan se kaunis kokonaisuus, joidenkin mielestä ei. Mahtipontinen ja paikallaan pysyy. Tuoleista huomaa mitkä on enemmän käytetty. Pehmusteet on lintassa ja kankaat kuluneet. Sekään ei ole ongelma, vaan helposti korjattavissa uusin pinnoin.

 Nyt kun olen katsellut tätä useamman päivän, koeistunut, silittänyt pöytäliinan väriä peittämään, saattaa olla, että tämä jää meille.
Entisöinti omatoimisesti tai ammattilaisella on edelleen puntarissa.

 Kokonaisuutena sopii hyvin astiakaapin viereen, kun kuvaan huoneen siihen suuntaan. Toimii hyvin toiseenkin suuntaan, jossa on tyttären sänkysohva. Mutta, kun katson pirtistä keittiöön, tupakeittiö, on keittiön pöytä peräkanaa tämän uuden pöydän kanssa. Tässä kohtaa tulee minulle ahdistus. 
Uusi pöytä täytyisi ainakin pienentää, laittaa jatkolevy pöydänkannen alle, ja näin pitkämäisyys ei olisi niin huomattava. Ottaisi sitten käyttöön pöydän suurena pintana, kun olemme koolla porukalla.

 Sain, kun haimme, kesän aikana kaksi korituolia. Nämäkin on facen roskalavalta. Tuolit ovat todennäköisesti Sokevan aiempaa tuotantoa, Lumikenkä, eli uutena n.250 €/kpl. Näistä emme maksaneet kuin noudon vievän polttoainekustannuksen. 
Kuljetimme nämä Tampereelle jo lopetetun Sokevan toimitilaan, jossa ystäväni kertoi korjaajan olevan ammattilainen näiden laittamisessa. Saimme 75 €/kpl yhden tuolin ja voi kuinka mukava näissä onkaan istua. Sen verran kun nyt ehdin istumaan. Laitoin pienet irtopehmusteet istuimiin ja selkänojiin ostin alennusmyynnistä Finlaysonin utuiset viherkasvipäälliset.
Maalisuti saattaa heilua näidenkin pinassa, jos äkkiä tulen sille päälle, että en kestä tätä väriä enää yhtään.

 Pöydälle leijaili Indiskan vaaleanpunainen hapsuliina, jolla saan tuon värin piiloon. Liina on suuri, tarkoitettu keittiönpöydälle, mutta ei sitä sinne voi nyt laittaa ennen kuin loput tavarat löytävät paikkansa.
Valaisin on just pásee, toista en ole vielä löytänyt. Tosin olen jo muuttamassa mieltäni toisesta kattoplafondista. Josko alkaisin katsomaan pussikruunua pöydän päälle =D

 Kaappien kätköissä on useampi suuri koriste-esine, jonka kaivoin esille. Tämä PartyLiten mosaiikkihurrikaani on aina ollut yksi suosikeistani. Se sai jäädä pöydälle, kun en heti mahtunut laittamaan aikomalleni paikalle suuren nukkiksen päälle. Hurrikaanin molemmin puolin Rauman Kansainvälisiltä markkinoilta ostamamme suuret orkideat euron kappale!

 Kun seinissä ja pöytäliinassa on vaaleaa hempeyttä ei sovi unohtaa viherkasveja, joita olen vienyt  työkaverille. Ja vien vielä lisääkin. Osa kukinnoista on kesälaitumilla ja syksyn saavuttua, ne on pakko päästää takaisin pirtille tai ulkoistaa lopullisesti.

 Tällä hetkellä nautin yksinkertaisista kasveista, joita nämä tekokasvit edustavat. Enemmän kuin kasvit minua kiinnostaa tässä pullojen värit, jota varten siirsin jo valmiin sisustuksen toisaalta saadakseni juuri tämän penkin näille pulloille.

 Kun kaikki on kierrätetty, ikkunan alla oleva pieni kaappikin, tuntee olevansa hyvinkin tyytyväinen lopputulokseen, joka on meidän näköinen, muunneltavissa oleva tila.
Kun kaikkia kulmia ei näe (näytetty) on remontti jatkuva. Vaikka se jatkuisi vasta ensi vuonna, käydään kaikki pinnat vuorollaan lävitse ja karsitaan materiaa kiertoon.