Pihan puut

Pihan puut kasvavat yllättävän nopeasti, kun katsoo kuvia vuosien takaa. Katselin muutaman vuoden takaisia kuvia ja huomasin, kuinka suuri muutos jo näiden valkokartiokuusien kasvussa oli tapahtunut. Melkoiset sokeritopat! Vasemmalla uuden pergolan rakenteet.

Omenapuut eivät kuki meillä kovinkaan kummoisesti. Kiitos ahkerien saksien, kun leikkaan jatkuvasti. Puiden kukintaa odottaa aina innoissaan, vaikkakin satoa ei pysty aina hyödyntämään kokonaan. Puissa on muumiotautia, joka tuhoaa sadon joinakin vuosina lähes kokonaan. 

Minulla on tainnut jäädä esittelemättä tämä vallan kokonaan, riippajalava, jonka ostimme 2018, kun hääpäivästämme oli kulunut 30-vuotta.

Tämän kasvuunlähtö on ollut niin ja näin, mutta on siinä yhtäälle lähtenyt vehreä kasvusto. Joten elossa ollaan.

Viime viikolla teimme jälleen hakumatkan. Nyt vuorostaan tuli ostettua sateenvarjojalava, jonka kasvumuoto on kaunis. Hyvin me kaikki mahduttiin autonkyytiin. Pihamaalle sopii vielä muutakin puustoa, että ei tässä vielä ahdasta tehdä.

Koko kevään olen yrittänyt löytää ruso- tai pilvikirsikantainta. No, ei oota ollaan saatu. Nämä ihanat kukkivat koristeomenapuut kuvasin Tampereen Lielahden rautakaupan parkkiksella.

Kun en saanut kirsikkaa, ostin oman koristeomenapuun, Hopa, pergolan reunalle. Kirsikan metsästys jatkuu tulevina vuosina.

Pylväshaavat, vielä ruosteenruskeat.

Takapihaa varjostaa illan viimeisinä tunteina suuri mänty.

Takapihan kuusen kaunis kirkas vihreä kukinto.

Etupihan puolella ilahduttaa tapionpöytä, pöytäkuusi, jolla on  hidas kasvutapa. Keväinen kukinta kirkastaa koko havun.

Tuonne kivien sekaan se sopii kuin luonnostaan.

Miljan oma luumupuu kukki jälleen monin kukinnoin.