torstai 2. heinäkuuta 2020

Oma lukunsa pionille

Tänä vuonna pionit eivät nyt suorastaan pettymystä tuota, kun ovat. Mutta onhan se aina harmillista, kun odottaa kukkien aukeavan runsaslukuisina, kukkivan mahtipontisesti ja olevan pihamme näyttävin tapahtuma kesän aikana.
Sitä se ei nyt tule olemaan. Ensinnäkin kasvusto on pientä, todella matalaa. Nuppuja on vähäseltään, osa pystyynkuivaneita. Vanhimmatkaan juurakot eivät kaikki ole kuin viherkasveja. Ehkä talven vesisateet tekivät osansa, lopun tämä hellejakso. 
Tallennan nämä kukkivat ihanuudet tänne kaikkien nähtäväksi, kun tuskin näistä monikaan kukkii montaa päivää, kun luvatut vesisateet tulivat.




















































2 kommenttia:

punaPaula kirjoitti...

Upeaa, upeaa, upeaa!
Montako erilaista pionia sinulla onkaan? Oi, kuvat oikein hehkuvat!
Pionit ovat kyllä pihan kruunu, kirsikka kakussa, rusina pullassa, kaksi pistettä aan päällä!
Shirley Temple on kuin sääpuntari, nyt kuivana kesänä aivan puhtaan valkoinen (jopa vähän tylsä), kosteampina kesinä punertaa. Milloin oli se tosi vetinen Suvi? Silloin oli lähes vaaleanpunainen.

TeSa kirjoitti...

Kiitos Paula. Lajikkeita ei ole monta, värejä kylläkin.
Yksi itoh, joka ei kuki vielä tänä kesänä. Olis voinut!
Juurakoita n.40-50, sekä kymmenkunta kuolanpionia mitkä nostin purkkeihin aikaisin keväällä vahvistumaan. Ne on omia siementaimia.
Puupionintainta havittelin keväällä, mutta en ehtinyt perehtymään sen sielunelämään vielä.