Vuokatti

Lomaviikko toisella puolen Suomea vietettiin hyvin vaihtelevissa keleissä. Mennessä helle oli viedä kaiken naisellisuuden, kun hiki virtasi ja paitu liimautui kiinni ihoon. Auton ilmastointi puhalsi viileää, mutta sen viileys ei riittänyt joka paikkaan. Loppuviikkoa kohden saimme monena päivänä vesisadetta ja sen mukaan suunnittelimme käyntimme eri kohteissa. 
Ihan ensimmäinen kaupallinen pysähdys tehtiin kotinurkilla, kun etsimme alen loppuhulinoista jotain asiallista vaatetta. Tästä matka jatkui pysähdyksettä kohti Jyväskylää, Titityy. Voi morjens! Miäs sanoi, ettei ole mikään kiire. No ei kai lomalla ole, mutta mun ostoskorini täyttyi laitoja myöden, että kassalle ja pian. Ei taas mitään sensoria. 
Jonain päivänä laitoin langat riviin ja silittelin niitä. Yhtäkään en ole vielä korkannut. Valmiiden töiden päivitykset ilmestyvät matkapäivitysten perään.

Minulla on hyvä miäs. Sellainen joka peruuttaa auton vaikka lummelammelle, jos sellaisen huomaan. Tässä mentiin taas nilkka lukossa kohti päämäärää, eikä ennakointia ollut. Harvemmin näen kauniit lumpeet vauhdista ja vielä harvemmin niitä pääsee kuvaamaan.

Ruokatauon pidimme Kuopiossa. Olin ensinnä katsonut, että voisimme käydä paikkakunnalla jossain kohteessa, mutta nääh. Ei tänään. Sen sijaan pongasimme Kuopion Juustoportin, joka oli 4.Juustoportti, jossa olemme käyneet. Yhtä puuttuu, Mäntsälä.

Taas auto matkaan. Teimme vielä monta lyhyttä pysähdystä, kuten tämän lammen ranta, jossa joutsenperhe ui lähellä rantaa. Jäivät niin kauas, ettei kamera tallentanut.

Tyhjä jääkaappi piti täyttää ja sitä varten lähdimme vielä ilta-ajolle Sotkamoon. Ihan parasta näissä matkoissa on, että tutut paikat on helppo ottaa haltuun ja tietää missä mikäkin on. Enää ei hötkyillä, vaan kahden liikkuessamme voimme mennä oman päivätahdin mukaan.

Tämän viikon vietimme lähinnä omissa oloissamme, emme pyrkineet suuriin ihmismassoihin. Loppujen lopuksi emme käyneet edes kylpylässä, mutta tilasimme yhden noutoruuan huoneistossa syötäväksi.

Pyrimme noudattamaan suosituksia, pitämään huolen käsihygieniasta. Emme panikoineet, emme ahdistuneet, vaan nautimme kotimaanlomasta ja mahdollisuudesta tutustua uusiin paikkoihin.

Kesäiset päivät tuntuivat kulkevan verkkaisesti niin, että minulla meni viikonpäivät ihan sekaisin. Loma tekee tehtävänsä, kun viikonpäivät menettävät merkityksensä.

Loma-asuntomme sijaitsee Golfharjulla, aivan golfkentän vieressä. Suurelta terassilta oli kiva katsella kuka siinä aamusta on ensimmäisenä aloittamassa. Monena aamuna samat kasvot alkoivat tuntumaan jo tutuilta. Vaikka parvekkeemme oli ihan kentän aloitus- ja päätöskohdassa, se ei meitä haitannut.

Täältähän oli kiva tiirailla mitä kentällä tapahtuu. Ratoja on useampi, tässä vain pieni näkyvyys.

Matkalle ei ollut kuin yksi suunnitelmallinen käyntikohde ja se oli Sotkamon Taimisto, jossa ollaan erikoistuttu kasveihin, jotka lisäävät luonnon monimuotoisuutta. Huomasin tämän puutarhan ilmoittautuneen Avoimiin puutarhoihin ja laitoin paikan muistiin juurikin tätä matkaa varten.

Kukassa jättiverbena, jonka taimia löysin itselleni viimeiset kaksi alkukesästä. Ne aloittelivatkin juuri kukintansa ennen matkalle lähtöä. Pitää muistaa nostaa kasvi talvehtimaan ja ainakin ottaa talteen siemeniä uutta kasvustoa varten.

Saimme tilaisuuden käydä katsomassa puutarhurin omaa pihaa. Ideat alkoivat suorastaan tulvimaan, kun näimme kauniin pihan ja sen erilaiset rakenteet.

Kivoja yksityiskohtia, kokonaisuuksia ja kasvien näyttävyyttä.

Erilaiset rakenteet ja pihan hyödyntäminen oli tehty hienosti. Lisää oli rakenteilla ja ehkä pääsemme myös ensi kesänä katsomaan mitä silloin on saatu valmiiksi.

Kasvihuoneessa oli paljon suuria istutusaltaita, joissa oli näyttäviä kukkia. Punainen isotsinnia Purple Prince.

Lime isotsinnia

Helma on himpan matalammalla.

Pihamaalle houkutellaan perhosia. Kukkien kauneus houkuttelee myös turistin, joka linssi suorana liikkuu kukasta kukkaan ja unohtaa heti mikä tämänkin kaunottaren nimi on.

Piti laittaa viesti omistajalle saadakseni kaiken muistiin. Kaikki nämä ovat yksivuotisia. 
Suri oranssi, oranssititonia. Lila, Blue Cushion koreatörmäkukka. Lisäksi kehäkukkaa.

Tämä lylleröpallero on ritariperhosen toukka.

Eikä näin kaukaa kannata mennä vain ihailemaan taimistoa, vaan ihan ostohousselit laitoin jalkaani ja keräsin monta purkkia miähen maksettavaksi =) 
Taimet kannettiin ihan pokkana terassille, jossa kävin välillä ryypyttämässä niitä. Turhaan en juoppoja tehnyt, kun ilmat viilenivät, mutta hyvässä hapessa kaikki tuotiin kotiin asti.

Samalla ajolla kävimme Naapurivaarassa. Täältä oli hulppeat näkymät. Vaaleanpunaisena tanssivat joutsenet.

Nautimme suunnattomasti eteen aukeavasta näkymästä. Täällähän on paljon järviä, joita aina kaipaan ympärilleni.

Jos en olisi Suomessa, voisin sanoa kuvan olevan keski-Euroopasta.

Vuokatin laskettelurinteet näkyvät suoraan edessä. Olimme täällä viimeksi keväällä.

Kun on kesä, helteinen heinäkuu, ajoimme vielä Huuskolan jäätelön ääreen. Pakko myöntää, että ihan ensimmäisenä iltana kirmasin paikalliseen kauppaan minuuttia ennen sulkemisaikaa vain ja ainoastaan saadaksemme ilta-annokset tätä ihanuutta. Mutta syödä se ulkona kunnon vohvelista, se on herkkua!

Lomailu kahdestaan on ollut vuosien tavoite. Vasta nyt pääsemme yhdessä kulkemaan, ei pelkästään viikonloppuna, jolloin olin aina ihan naatti.

Tässä ei tutkailla uutta vesijärjestelmää piha-altaaseen, vaan lähdimme ilta-ajolle polkupyörillä.

Ihastelin talvella ikkunasta näkyvää valonauhojen ketjua, joka alkoi ihan takapihaltamme ja päätyi järvenrantaan.

Kesällä saman alueen vesiputous on kaunis. Koko matkan kauniisti kukkivat viherkasvit ja kesäkukat.

Kello näyttää, että aurinko laskee parin tunnin kuluttua.

Vesi, sen ääni ja mahdollisuudet.

Suuri patioalue on koristeltu monin kauniin istutuksin.

Siisteys, kauneus ja selkeys.

Talviloma-asuntomme on tolppien välissä.

Hei, olisko vähän hienot tuollaiset suuret istutusaltaat?

Mitäköhän normaalioloissa tuossa esiintymislavalla päivittäin tapahtuu?

Meillä oli käytössämme huoneistokohtaiseksi merkityt pyörät.

Kaiken tiirailin, mutta maanpeitekasvia en tunnistanut.

Vanhan ajan lippakioski - suljettu.

Kaukana siintää Nuasjärvi.

Näitäkin tarvitaan. Monella lomailijalla on lemmikit mukana.

Aivan esteetön kulku tämä ei ole. Portaita on monessa kohtaa. Minä jouduin taluttamaan pyöräni lähes koko matkan. Miäs rysysi ajamalla omansa kanssa porras portaalta =)

Vihdoinkin alhaalla.

Pakolliset selfiet

Kuvasin talvella nuorimmalle, kun kelkkasafari kulki pitkin jäänpintaa. Nyt siinä siintää kirkas vesi.

Kerran piti, mutta sitten ei menty. Nimittäin uimaan. Parin päivän hellejakso oli varmasti lämmittänyt veden miellyttäväksi, mutta tilaisuus meni ohi. Näin ollen, tänä kesänä uimiset on jääneet.

Sorsat uivat pitkin rantaviivaa. Muutama ui vesikanaalissa.

Vuokastissa on panostettu viihtyvyyteen ja luotu erilaisia kauniita paikkoja pysähdellä. Tämä kiva liuskekivistä tehty puolikaari kutsui luokseen.

Pyöräilymme oli lähinnä pysähtelyä, luonnosta nauttimista ja kesän ilakointia. Kyllä me lopulta päästiin vauhtiin ja kierrettiin hyvä ilta-ajo. Minä johdin letkaamme.

Päivitykseni matkalta jatkuvat...