Loma!

Kaksi viimeistä työviikkoa ennen talvilomaa olin aivan varma, että en vain jaksa enään. Odottavan aika on pitkä ja mitä lähemmäs ysiviikkoa pääsimme, olin jo pakannut matkalaukkuni valmiiksi. Tiätysti lankakassin ensimmäiseksi. Facen tai instan seuraaja on päässyt mukaamme lomakierrokselle, jonka ympyrä sulkeutui myöhään lauantai-iltana, kun pääsimme turvallisesti perille.
Minusta on kiva kirjata muistiin mitä, missä milloin, joten hyppää mukaan!

Ihan ensimmäiseksi suuntasimme Keskisen Kyläkauppaan, johonka olin tahtonut viime syksystä asti. Eihän tämä kauppaa kummoisempi ole, mutta pidän siitä, että saan samasta paikasta tehdä valintaa useamman valmistajan valikoimasta. Ja valinnanvaraa on. 
Päätäpahkaa ovesta peremmälle ja heti seis! Sisääntulossa on tämä vaikuttava kannukokoelma, josta keltainen lehdistö on ottanut osaa kirjoitteluun.

Moinen kannukokoelma ei heti mene tajuntaa, onko näitä tehty tosiaan näin paljon? Tunnistan joitakin tuotteita, kuten mansikkakannun. Lisää tallennettua tekstiä.

Kokoelmat ovat helposti nähtävillä pääsiäiseen asti tällä paikalla, jonka jälkeen ne siirretään taidemuseoon.
Jokaisella on sananen sanottava tästä ostosta.

Itseäni kiinnosti nämä nimetyt kannut, sekä kaksikorvaiset. En ole koskaan ollut mikään suuri Arabia-fani, mutta pidän huolta siitä mitä meillä on ja varon käsittelemästä kovakouraisesti.
Omat keräily- ja kiinnostukseni kohteet ovat jotain muuta.

Nuorempi sukupolvi tunnistanee Muumi-kannut, jotka on aseteltu alahyllyille. Näitä vitriinejä olisi voinut kierrellä ympäri ja ympäri, mutta jokin aikataulu oli pidettävä.

Myymälän puolella kävin kättelemässä Miataan, jonka kanssa ehdin vaihtamaan muutaman sanasen. 
Kauppakierros oli loppujen lopuksi aika pikainen, tai menihän siinä kolmatta tuntia, mutta valtaisa asiakasmäärä ei pyöri jaloissa, ei syntynyt mitään ruuhkia ei käytäville, eikä kassoille. 
Poikkesimme vielä syömässä sekä Pentikillä ja sitten olikin jo aika lähteä eteenpäin.

Matkalla olin ottanut välikuoleman, arvasin, että uni voittaa. Jaksoin sinnikkäästi olla seurallinen ja ottaen huomioon aamun aikaisen lähdön, pitkän ajomatkan ja melkoisen kaamean ajokelin, huokaisin iltamyöhällä Kajaanissa, josta maisemakuva vessasta, että ei enää pitkälti, kun ollaan perillä. Päämäärämme oli Vuokatti, Katinkulta.

Ensimmäinen lomapäivä meni matkatessa. Missasimme alueen tarjonnan, mutta toisaalta saimme ja koimme taas jotain mitä emme saa, jos emme pysähdy välillä. Meillä on kuitenkin viikko aikaa nauttia paikasta. Mökki on valoisa, kaikki valmiina. Kaihtimet kiinni, eväät jääkaappiin ja vaatelaukut tyhjäksi.

Oliko tarve iltapalalle, en muista, mutta pian saimme mökistä kodikkaan, kun asetuimme aloillemme. Pidän siitä, että lomalla ei tarvi tehdä mitään! Kaikesta on tehty simppeliä, ei tarvi lämmittää vettä, ei kantaa puita. Tiskit koneeseen, virta päälle. Samoin pyykkien kanssa. Olin viikon mökkivastaava ja pesin heti likapyykin, kotiin tultiin puhtain kerrastoin.

Nuorin oli ensinnä lähdössä meidän mukaamme, mutta uusi työ ja lomat paloivat sen myötä. Yläkerrassa on majoituspaikka kahdelle, joka jäi nyt tyhjilleen, kun me pidimme majaa vai alakerran tiloissa.

Alakerrassa tila oli jaettu järkevästi. Saimme molemmat huilata omissa oloissamme tai röhnötä telkkarin edessä katsellen tai käsitöitä tehden. Mökki majoittaa hyvin 5-6 henkilöä, riippuen siitä, kuka haluaa nukkua sohvalla, vai haluaako kukaan.

Sunnuntai meni huilatessa, nukuin pitkät päikyt, kun miäs lähti katsomaan paikallispelin jäähalliin. Aluehan on täynnä aktiviteettia, niin talven menoihin, kuin kesän rientoihin.
Edellisestä käynnistämme on jo vuosia aikaa. On kiva verestää muistoja ja käydä katsomassa miten paikka muuttuu.

Jäähallikäynniltä oli helppo poiketa ottamaan täydennystä jääkaappiin ja teehetkeen laskiaispullat, olihan laskiaissunnuntai.

Takkatulen loimotuksessa on rauhoittava vaikutus. Saattoihan siinä parina iltana lämmitä  saunamakkaratkin. Hallitun tulen rätinää on kiva kuunnella. Takkahan ei paljon lämpöä luovuta, mutta kiva siihen on puita nakata.

Ilmojen puolesta viikko meni ihan nappiin. Tulopäivän sankan lumisateen jälkeen nautimme lähinnä aurinkoisista pakkaspäivistä. Harmaus ei mieltä masentanut, ei kova pakkanenkaan.

Tiistaina syötiin hernarit. Lisämausteen antoi mukaan sekoitettu pussillinen poronlihaa. Tällä annoksella jaksoi taas puuhailla ja silloinhan me lähdettiin järvenjäälle.

Mökiltä rantaan ei ole matkaa kuin hetki. Siellä se taustalla siintääkin. Pilvetön taivas, pakko ottaa aurinkolasit mukaan tai pää hajoaa kirkkauteen. 
Mukavasti pakkanen narksui saappaan alla, kun reippailimme. Ihan yksin ei tarvinnut aurinkoisessa luonnossa kulkea, kaikkihan täällä olivat ulkona.

Latu-urat pidetään auki ja mittaa tulee 150 km. Hiihtäjät suhaavat ohi joka puolelta, väistövelvollisuus jalankulkijalla. Iltaisin hiljaisuudessa kuuluu sauvojen kopsahdus ja suksien huiske. Kävelytiet ovat hyvässä kunnossa ja kun uutta lunta ei ole paksulti, on sekin tallaantunut mukavaksi kävellä.

Meillä nämä laiturikuvat tulevat aina niin viksin vonksin, että luulis jo oppivan ottamaan horisontaalisia kuvia. Mutta, ei.  Aurinko heijasti niin puhelminen näyttöön, että räpsitään mihin vaan.

Käytiinhän me kävelemässä jäälläkin. Toi hyppäs jäällä niin, että pinta narahti. Halusin heti pois. Minulle riitti aika äkkiä jäällä kävely.

Laskiaismäki ei ollut kovassa käytössä, oman pulkan kanssa oltais voitu kokeilla ja loppuviikko saikkua =)

Titityy, lintujen laulun kuule jo! Kun talven lumettomuus on harmittanut talvilajien harrastajia suuressa osassa Suomea, lumi tarjoaa täällä paljon mahdollisuuksia. Toki kaikilla ei ole mahdollisuutta tulla lumen luo. 
Lapsiperheitä oli paljon liikkeellä. Yhtään tuttuja emme tavanneet, pienoinen ihme.

Puolikas mökkiämme, toinen puoli talosta kuului muulle porukalle.

Arkiaamuihin kuuluu puuro, viikonloppuun ja lomaan jogurtti. Maustamattomaan lisään marjoja, mysliä, leseitä mitä milloinkin. Tässä on mustikkaa ja tuoretta mangoa.

Ensimmäisellä yhteisellä kauppareissulla harmittelin, kun kaikki tulput oli myyty.

Kylillä käydessään, miäs toi kauniin punaiset, joita saimme ihastella koko loman. Koska viikko on pitkä aika, teen tästä matkasta päivitykset useammalle päivälle.