Lomalla valmistuneet ja viimeistellyt

Kivasti on taas uudet mallit kutkutelleet ihmislapsen mielessä, kun kerkeeväinen mielikuvitus luo viikosta kuukauden ja kuukaudesta vuoden. Ei viikossa maailmoja luoda, vaan saadaan vain päänsisäinen kaaos, tai ulkoinenhan tuosta tuli. Sekoitin taas kaikki lankani! Miksi minä en opi? 
Haluan kaiken ja sain parit sukat, yhdet lapaset ja puseron. Osa näistä oli viimeistelyssä, osa vaiheessa, osa kesken ja osa, no siitä oli osa. Esittelen ensimmäisenä sen viimeistellyn.

Kun miäs ei pystynyt laskettelemaan ihan joka päivä, kaikki rikot ja vammat, kävimme kuitenkin yhdessä Vuokatinrinteiden yläpäässä autokyydillä. Rinteen reunalla, siinä hyppyrimäen vieressä on pieni näköalatasanne, jossa olimme kahden niin, että saimme otettua kuvat valmiista paidastani. 
Olen neulonut tätä paitaa jo marraskuussa, mutta viimeistely on jäänyt tekemättä. Blaahh! Kyllä minä yleensä, mutta ny ei ole napannut.

Tein ihan peruspaidan hieman pidemmällä takahelmalla. Kaikki reunat aina oikein neuloksella, ei kippuroidu käytössä, muutoin sileää olisko ollut 4 mm tai 4,5 puikoilla. Niin aivotonta neuletta, että. 
Huomaa kaunis maisema.

Tässä näkyy taustalla hyppyrimäki. Ylhäällä oli mukavan lämmintä. Olin ihan 100 varma, että jäädyn pystyyn, kuten viime talven kuvauksissa. Rinne suojasi, eikä ilmakaan ollut myrskyinen. Aurinko paistoi ja näytti parhaan puolensa. 
Ainoastaan näpit jäätyi! Minun ei tarvi olla kauaa ulkona ilman rukkasia, kesälläkään, kun sormeni ovat ihan valkoiset. Näppärät näpit, mutta niin herkät.

Takaisin puseroon. Valmis neule oli melkoinen sähköpallo, tarttui kiinni vaatteisiin, sähisi ja tiuski. Laitoin pesufatiin hiukan hoitoainetta, kyllä hiusten hoitoainetta, ja huuhtelin. Möksällä ei ollut mikään kotivarasto kemikaaleja mukana, mutta hoitoaine auttoi asiaa. 
Astettelin neuleen pyyhkeen päälle ja pusero oli aamuksi valmiina kuvauksiin. Hiukan pakotin raudalla ryppyjä.

Ylipitkät hihat on plussaa, ne voi aina kääräistä kasaan. Pidän istutetuista hihoista, kun muutenkin kroppa on ryhditön. En halua, että neule "valuu" käsivarsia pitkin.

Ohje on oma, kirjekuoren reunaan kirjoitettu omille mitoille sovitettu. 
Langan ostin Lankamaailmasta, Cewec Tibet, jossa on 24 % jakin karvaa, 55 % merinovillaa ja 21 % polyamidia.

Lankaa on yhdessä kerässä 25 g, 190 m.
Pitkään paituuni sitä meni 150 g. Eli ihan höttöä. Siihen nähden paita laskeutuu tosi kauniisti, menee matkalaukkuun pieneen myttyyn ja lämmittää suloisesti.

Kun paitu oli kuvattu, halusin laskettelijoiden sekaan, kun käy siellä kuulemma muitakin. Väistelin, pujottelin ja kiertelin, en sentään mäessä, mutta hissien ja laskettelijoiden seassa. Kävin katsomassa ja videoimassa mäkeä, maisemaa ja nämä katit.

Nuo kauniit vaarat ja maisemat, aurikoinen taivas ja luonnonrauha. Vaikka väkeä oli paljon, oli kaikkialla seesteinen meno.

Olin rinteiden reunalla,

vinossa horisontissa =D

ja vaarojen laella.

Mökillä odotti kuvaamista virkatut lapaset, jotka tein jo tutulla ohjeella omin sovelluksin. Lapaset olivat aika pitkälti valmiina, nappasin ne töistä mukaani, että voin tauoilla tehdä jotain muutakin, kuin virkattuja lapasia.
Näihin lapasiin jätin tavallista suuremman peukaloaukon, johonka virkkasin kiilamaisen peukun saadakseni paremman istuvuuden.
Lanka on samaa, kuin neuleessa, jonka tein kummitädilleni syksyllä. Yksi kerä lankaa riitti juuri tuohon kohtaan missä se ranteessa loppuu. Virkkasin mustalla Novitan Floricalla lisää vartta, lanka riitti juuri tuohon mittaan.
Otin vielä valkoista seiskaa ja virkkasin samalla kuviopinnalla koristereunuksen, jolla lapasen kirjava osuus on tehty.
Kirjavaa lankaa jäi vielä kaksi kerää, joista suunnittelin neulovani rannekkeet.

Netin sukkaryhmissä on näkynyt näitä pystyraitasukkia ihan älyttömän kauniina värisekoituksina. Otin ensimmäisenä käteeni tulevat langat käyttöön ja sain tällaiset sukat.

Pystyraidoissa on Novitan Raitaa, resoorissa keltainen on hiukan ohuempaa vyötteetöntä. Kun kääntää jousteen kaksinkerroin, tulee kiva kontrasti, muhkea varsi, kirjavan sukan alkuun.

Raitasukat neuloin myös seiskasta ja tai vastaavan vahvuisesta langasta. Harmaa on jälleen vyötteetön. Musta raita on hiukan synkähkö, mutta sitä tuskin huomaa, ku tihrustaa turkoosin ja vedenvihreän eroa. 
Aloittelijan tuuria, vai mikä, mutta kerrokset onnistuivat laskematta täydellisesti juuri omaan jalkaani sopiviksi. Varren raitakerroksia on tasan yhtä monta, kuin terässä.

Näin ne viikon aikana tuli tehtyä loppuun, viimeisteltyä ja kuvattuakin vielä. Jos puikot ehtivät olemaan hetken tyhjillään, eivät ne ole enään.

Loin uudet sukkasilmukat pystyraitasukkiin, joita jatkan töissä tauoilla. Tuon ruskean varren purkasin ja aloitin valkoisella. Se tulee näkyviin lomapäivityksen seuraavassa ja viimeisessä osassa huomenna.

Se päänsisäinen kaaoskin on saatu taas järjestykseen, langat takaisin laatikoihin ja perusarki rullaamaan,