Pupunkorvia ja polkadot

 Kiitos teille kaikille kauniista kommenteistanne Miljan syntymäpäivä - päivitykseen. Tytön lahjapussi täyttyi pienistä askareista, kuten nyöripussista ja itsetehdystä onnittelukortista, satukirjasta ja hiustuotteista. Kaikista pienen tytön kivoista tarpeista.

 Ennen lahjaompelua esittelen uuden löytöni. Vaarin huoneen ompelunurkkaus jäi huonoon valoon. Ei sillä merkityksellä, kuin huonoon valoon yleensä joudutaan, vaan nurkkauksessa ei ollut kunnollista kohdevaloa. 
Kun kattovalo muutettiin yleisvaloksi, oli mietittävä miten saan työpisteelle lisävaloa. Ruokatauolla tajusin, että minun ei pidä vetkutella yhtään kauempaa ompelun aloittamisen kanssa, kun pitää ottaa aina huomioon nuo työillatkin ja juhlapäivä oli vain muutaman päivän päässä.
Tori.fi auki, etsintäalue ihan Pirkanmaa, ei nyt levitä yhtään kauemmaksi!
Heti tärppäsi - Aris arkkitehtivalaisin oli laitettu hetkeä aiemmin myyntiin ja nappasin sen itselleni. Klikkasin osoitetiedon miähelle, viesti perään, hae illalla, kun olen töissä. Näin helppoa. 
Vaikka olemme samassa työpaikassa, emme välttis näe toisiamme kuin kellolla. Mutta viestit kulkee.

 Linjakas, suoralinjainen, aikaansa nähnyt valaisin ei vaatinut kuin maadoitetun pistoketulpan, jonka jälkeen se oli valmiina palvelukseen. 
Olen pitkään haaveillut ostavani ruåttalaisen jalkavalaisimen, mutta toisaalta lattialle asetettava valaisin oli vain harvoin tarjolla, ja nyt tarkoitan uudelleen myynnissä, oli helppo tehdä valinta vanhan valaisimen puolesta.

 Ei tätä tarvitse varoa, siinä on jo elämän jäljet. Varren jouset ovat napakat, ei lässähdä pitkin pöydänpintaa. Muotoiltu varjostinosa jakaa valon juuri siihen missä sitä tarvitaan. 
Ai hinta? 25 €. Ariksen valaisinten hintahaitari on laaja. Pidän tätä kohtuullisena tämän kuntoiselle valaisimelle.

 Ompeluistuimelleni ostin tuliaisena pyöreän tyynyn Kuopiosta. Värit presiis kivat, kuten huoneen muukin väritys. Pallonauha on ihanan hempukka.

 Ostin repun tarvikepaketin kässymessuilta syksyllä. Ihastuin heti repun malliin, muotoon ja materiaaleihin, jotka oli valmiina tarvikepakettina.

 Ohjeen sisäistämiseen meni yksi ilta, toinen toteutukseen. Kangasta ei ole yhtään ylimääräistä, joten ei kannattanut hötkyillä. Kerrankin oli järki mukana ja mittakeppi käytössä. Sain kankaan riittämään, samoin korkkikankaan.

 Edellisestä ompelusta ohjeen mukaan on pitkä aika. Suoraa olen posottanut verhonmittaa, mutta ei siinä kauheasti tarvi miettiä maailman ihmeitä. Ajattelin onnistua kerrasta, joten luin orjallisesti ohjetta, enkä oikonut mistään.

 En ole oikein sisäistänyt koneen mahdollisuuksia, joka kerta sama säätäminen. Haa, lankarullapidikkeen alla on pikaohje erilaisille ompeleille. Pitääpä muistaa seuraavalla kerralla.

 Jossainhan nämäkin klipsit olivat säilytyksessä, etsintää ja iloinen mieli, kun sain nipisteltyä kankaat yhteen ilman nuppineulanreikiä.

 Näillä sain paksummat kangasniput pysymään paremmin kohdillaan.

 Kokoaminen oli yllättävän helppoa. Tunsin olevani jo melkein mestari.

 Korvat ovat kivasti valtoimenaan. Ihan tekisi mieleni tehdä itsellenikin. Serkkutytöt saavat ainakin samanlaiset.

 Ompelin Handmade-merkin ja pujottelin pitkän nyörin kujanteisiin.

 Jätin nyörienpäät solmimatta, vain löyhälle lenkille, että kotiväki saa sovittaa repun nyöreineen tytölle sopivaan mittaan.

 Ohjeen mukaan korkkikangasta ei saa silittää. Silitin kankaan läpi. 
Eikä sitä saa pestä, mutta kostealla voi pyyhkiä.

Onnittelukorttiin löysin laatikostani kivan polkadot-pohjan. Valmiiseen kranssipohjan kukkiin lisäsin tarratimantteja ja leimasin kirjain kerrallaan onnea. Oikea kädentaitojen taidonnäyte =)

Lippunauha ja pitsipaperi lisäävät juhlavuutta.

Sisäsivun täydensin suuremmilla palloilla ja onnittelut kirjoittelin tikkukirjaimilla.