Tove Jansson

 Edellisestä päivityksestä Voihan Muumit teen aasinsillan itse Muumikirjoihin, joita olen saanut kaksin kappalein. Muumipeikko ja lohikäärme perustuu Tove Janssonin noin 75-vuotta sitten kirjoittamiin kirjoihin, joista tehdään aina vain uudestaan ja uudestaan uusintapainoksia. Muumilaakson ihmeellinen maailma luo erilaisia mielikuvia seikkailuista ja hetkistä laakson asukkaiden parissa. Satukirjojen pariin voi palata usein ja ääneen lukeminenhan lisää lapsen mielikuvitusta ja antaa hetken pysähtyä tarinoiden äärelle.

 Muumilaakso herään uuteen kesään. Talvella laakson väki nukkuu talviunta, paisti kyllä silloin tällöin joku herää kesken unien ja siitähän syntyy uusi seikkailu!

 Muistan katsoneeni tarinan pienestä kiukkuisesta, tässä en nyt tarkoita Pikku Myytä, vaan pientä kiukkua puhkuvaa lohikäärmettä, joka Muumipeikko pyydystää lasipurkkiinsa elokuisena torstaiaamuna. Ei Muumipeikko ole lähtenyt lohikäärmejahtiin, sellainen vain sattui lipumaan hänen purkkiinsa.
Tuskin tikkuaskia suurempi lohikäärme, lajinsa viimeinen, pelästyttää Muumipeikon, mutta lähemmin aarrettaan tarkastellessa hänelle tulee mieleen, mitä lohikäärmeet syövät.

 Kirja ei ole paksu, tarinassa edetään nopeasti ja hahmot ovat minimissään. Pienetkin jaksavat seurata. Itse oikein istahdin ja ääneenkin olisin lukenut, jos joku tehotytöistä olisi vieressäni ollut.

 Lohikäärme ei pidä Muumipeikosta, vaikka kuinka sille yrittää puhua. Muumipeikon on saatava jakaa yllätyksensä jokun kanssa, eikä se ole vieläkään Pikku Myy, vaan Nuuskamuikkunen, johon lohikäärme mieltyy niin, että kehrää Nuuskamuikkusen korvaa vasten. Seikkailussa on mukana myös Muumipappa ja Muumimamma, sekä hemuli, joka saa tarinan lopussa itsekseen lämpiävän kahvipannun riesakseen =D

 Mummi viihtyi hyvin kirjan parissa, saduissa on oma hohtonsa!

 Puuhakirjoissa riittää tekemistä pitkäksi aikaa, kuten tässä Muumilaakso Seikkailujen puuhakirjassa.

 Muumilaakso -animaatiosarjan taianomainen tarinamaailma perustuu uusimpaan tv-sarjaan. Kirjasssa luovuus lähtee lentoon, kun monipuoliset tehtävät mahdollistavat tekemistä pitkäksi aikaa kaikenikäisille. 
Viime viikkojen kotikaranteenit, myös tulevat, koettelevat varmasti monen perheen mitä minä tekisin -päivää. Kirjassa on paljon kivoja tehtäväsivuja, ihan ulkoilusta sadepäiviin.

 Itsenäisten seikkailujen Nuuskamuikkunen nauttii kuljeskellessaan yksin Muumilaaksossa. Monen hamon omat sivut odottavat täyttämistä. Osaan sivuista piirretään ohjeistuksen mukaan.

 Niiskuneiti etsii eroavaisuuksia kukkapellosta.

 Pikku Myyn omilla sivuilla piirretään pisteestä pisteeseen. Tämän minä muistan omasta lapsuudesta, ihan parhaita sivuja värityskirjoissa, mutta auttamattomasti liian vähän joka kirjassa.

 Sääpäiväkirja, minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

 Sormivärit käyttöön. Ota lisää paperia, ei tämä aukeama riitä kaikille pörriäisille!

 Puuhakirjassa on kivoja katkelmia eri tarinoista. Opitaan nauttimaan elämän pienistä asioista ja hauskoista hetkistä.

 Olisiko aika laskea oma kaarnalaiva veteen?

 Onko saalis suuri vai pieni? Ei sillä ole väliä. Vain rauhoittava vesi ja kalojen narraaminen on tässä ja nyt!

 Puuhakirjan viimeiseltä aukeamalta löytyy vielä yli 100 tarraa joilla voi täydentää tehtäväsivuja tai laittaa kirjeenkulmaan.