Pori

Lähiseutumatkailu on siitä mukavaa, että ei täydy lähteä aikaisin aamulla liikkeelle ja illasta on jo melkein kotona, kun auton starttaa parkkipaikalta =)

 Lomalla on ihan parasta, että kello ei herätä aamulla neljältä! Minulle se on ihan sama, sataako vai paistaako, kun kuitenkin voi olla sisätiloissa ja ulkoiluun löytyy sopiva varustus.

 Päivän suunnitelmiin ei kuulunut paljon muuta, kuin päästä merenrantaan. Sitä ennen pyörähdettiin kaupungilla, jossa molemmat kävimme parturissa. Oma tee se itse-leikkaus piti jo päivittää ammattilaisella, joka teki minulle kauniin ja muhkean letin päivääni piristämään. Kävimme välillä miähen kanssa kahvilla ja sitten olikin toisen vuoro leikkauttaa hiuksensa.

 Kun saimme mettäläisen lookin kaupunkikelpoiseksi kävimme Patakirppiksellä. Pitkän tauon aikana sitä huomasi kaipaavansa joitakin tiettyjä rutiineja ja yksi näistä oli kirppiksillä käynnit. Toinen oli kahvilat. Molemmat hoidettiin alta pois, joten voitiin täysin keskittyä olennaiseen. Kiertelyyn.

 Kun aikataulu oli ihan itsemme valinta, poikkesimme vielä rautakaupassakin. Näissäkin tekee nykyään ihan mahottoman kivoja sisustuslöytöjä, mutta tällä kertaa en niitä ostanutkaan. Keräsin kyllä sylillisen kaikkea kivaa mukaani, mutta palautin paikoilleen, koska löysin puutarhaosaston.

 Vikkelästi notkein paukkuvin polvin tein pihaan löytöjä, vaikka en yhtään osaa sanoa mitä mihinkäkin laitan. Aina ne kaikki ovat paikkansa löytäneet.

 Kun kaupunki jäi taakse, naviin kirjoitettiin Reposaari. Tahkoluodon kohdalla otettiin ensimmäiset happihyppelyt.
 Tursitina ei kannata valittaa vallitsevista olosuhteista, kuten kovasta tuulesta. Täällä otetaan tuulesta hyöty käyttöön ja myydään sähköä sitä tarvitseville.

 Mun tukka oli hyvin, mutta jotain vahvempaa tököttiä sihen olisi voinut laittaa ennen autosta lähtöä =D

 Kaiken karuuden keskellä aurinkoa!

 Pitkästä aikaa ulkoilutin myös kameraa.

 Viimeksi näissä maisemissa kävimme pari vuotta sitten, kun haimme minulle yhden ompelukoneen.

 Säiden armoilla materiaalista tulee kaunista pintaa.

 Uusi sukupolvi uiskentelemassa.

 Taivas enteili sadetta, jota emme kuitenkaan saaneet koko päivänä.

 Kun päivän tavoitteeksi oli laitettu Reposaari oli sinne mentävä, vaikka järkevintähän sinne olisi ollut mennä ensimmäisenä, kun saavuimme Poriin.

 Reposaareen on n.30 km Porista. Siis ei ihan lähitaajama, mutta todellakin käymisen arvoinen. Kaunis puutaloidylli, josta tuli heti mieleen taannoinen matka Visbyyn.

 Reposaaressa on linnake, johon pääsee tutustumaan. Tämä voisi olla toisen käynnin kohde, tällä kertaa se ei mahtunut aikatauluun.

 Eikä yhteen päivään ihan kaikkea saa mahtumaankaan. Lomalaisen kivoja käyntikohteita, jotain uutta, jotain vanhaa.

Niin kauas kuin silmä siintää...

Majakkaa haimme ja sen löysimme.

Tämä tuulimylly on stopissa.

Kiviset portaat.

Reposaaren Terhi

Kerrankin suora horisontti

Kotimatkalla taivas peittyi tummaan pilveen niin, että saimme kunnollisen sateen päällemme. Taisimme hilata pilven perässämme kotiin asti, kun koko illan meillä satoi.