Pionista saaristoon

Parin päivän reissu saaristoon tehtiin kesäpäivän lämmitessä hellelukemiin. Meille osui kyllä uskomattoman kaunis matkasää ja se näkyi kyllä vilkkaana liikenteenä niin maalla kuin merelläkin.
Ajoreittiä suunniteltiin lähinnä minun vinkkelistä. Taas!

Olin nähnyt vilahduksen tienviitasta Pionien Koti, kun matkasimme aamuaikaseen kohti laivaa, kolme vuotta sitten. Ei mitenkään asia jäänyt vaivaamaan, mutta kun tuli uusi mahdollisuus, niin miäs alkoi suunnittelemaan ajoreittiä.

Kermesmarja

Olen päässyt muutamissa tapahtumissa tutustumaan pieneen osaan heidän valikoimaansa, mutta päästä paikanpäälle on ihan eri asia.

Ensin kiertelin ja kaartelin. Silmittelin ja yritin olla harkitsevanen. Ole tässä sitten harkitseva, kun edessäsi on kaikki mahdollisuudet.

Ostoslistallani ei ollut yhtään mitään, mutta lähteissäni minulla oli viisi pionia, yksi kermesmarjantaimi ja pari riippapelakkaa.

Ja ylen onnellinen hymy =)

Samalla ajolla paikkasimme senkin käynnin, joka samaisella kolme vuotta sitten tehdyllä ajomatkalla jäi käymättä, nimittäin Kustavissa olevan käsityöläisten myymälään tutustuminen. Myöhästyimme silloin hiukan, eikä paikka ollut enää auki, mutta nyt oli.

Täällä on nähtävillä niin käsityöläisten monipuolista osaamista, kuin sisustus- ja vaatepuolta.

Lasista väri-ilottelua.

Sit alkoi hiukomaan, kun kysyin, että josko ajettais suoraan Kustavin keskustaan, kalaisat herkut houkuttaa. Paikkahan vilisi turistia ja varmasti paikallisiakin.

Aikamme kierrettyämme, meille oli tilaa Saaristoravintola Prykässä, jossa nautimme hyvinkin kalaisat voileivät. Näillä jaksoimme jatkaa matkaamme kohti Turkua.

Iltapäivän teehetken vietimme Ruissalossa, edelleen merellisissä tunnelmissa.

Olemme nyt käyneet täällä muutaman kerran, eikä koskaan aiemmin täällä ole ollut näin paljon väkeä, kuin tällä kertaa.

Tämä salainen tonttuagentti oli porkkanakakkua.

Eikä aikaakaan, kun olimme jo Kemiön saaristossa. Puutarhapäivänä sovimme kummitätini kanssa, että tulemme lomalla käymään, kun vain saimme omat aikataulumme sopimaan yksiin.

Viime vuonna ennätimme kahdesti saariston maisemiin, kesällä ja syksyllä. Nyt paikka tuntui tutulta, eikä navigaattoriin pitänyt tuijottaa jatkuvasti.

Neidonkieli

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ilma oli lämmin. Olimme tehneet matkaa koko päivän, eikä kukaan halunnut lähteä illalla mihinkään. Oli kiva vain olla ja vaihtaa kuulumisia.

Seuraavana päivänä olimme liikkeellä koko päivän käyden tutustumassa ensinnä maanalaiseen savusaunaan.

Oli kyllä vaikuttava paikka. Saunan edustan vesipuro kulkee osittain saunan lävitse ja vaihtuvassa vedessä voi kylpijä käydä virkistäytymässä.

Suurten puiden siimeksessä on mystinen tunnelma.

Saunasta ei näy maan päälle paljoakaan.

Kirkasvetinen puro kulkee oleskelualueen alitse.

Metsäkylässä on puumajoja, joissa voi yöpyä.

Kiersimme paikan nähdäksemme sen suuruuden. Ei uskoisi, että sauna jää tuon rakennuksen eteen.

Samalla ajolla lähdimme Högsåraan Farmorsin kahvilaan.

Tällä kertaa menimme autolla lossille ja pääsimme kiertelemään saarta hiukan laajemmin. No täällä, jos missä olikin sitten väkeä! Niin moni muukin nautti kauniista kesäpäivästä, hyvästä tarjonnasta ja kauniista ympäristöstä.

Poikkeusjärjestelyt näkyivät kaikkialla. Jonotimme, muistimme hygienian, mutta olimme päättäneet unohtaa herkkulakon!

Rommikinuskikakku oli viedä kielen mennessään. Ympärilleen pälyily oli saada meidät toistamiseen ruokajonoon. Niin herkullisen näköisiä annoksia kannettiin naapuripöytiin.

Kiireettömyys ei ihan pitänyt paikkaansa, jos mielimme seuraavalle lossille tai odottaisimme kaksi seuraava tuntia saaressa. Teimme ajokierroksen ja päätimme ajaa ajoissa rantaan, jossa saimme kuin saimmekin auton vielä kyytiin.

Tällä kertaa mahduin nippa nappa ulos autosta ottamaan muutaman kuvan rannasta.

Paikalla oli paljon melojia, veneilijöitä suurilla ja pienillä aluksilla. Oli jettejä ja pyöräilijöitä, kävelijöitä, autolijoita. Saarihan ei ole kovin suuri, mutta turismi nostaa sen kävijämäärän sään mukaan.

Päätin istua autossa paluumatkan. Miäs voi huonosti, kun meri velloi.

Kuvat eivät voi olla paljon tätä sinisempiä.

Mantereella miäs pyäytti auton niin, että saatoin ottaa muutaman laajemman kuvakulman muistoihin.

Iltapäivällä söimme kummitätini valmistaman maukkaan aterian, joka oli mennä silmien taakse. Matkailu avartaa, mutta kyllä se väsyttääkin.

Hetken huilattuamme, olimme taas valmiita liikenteeseen. Tällä kerta menimme tutustumaan hiiliuuneihin.

Täällä alkoi kiinnostaa myös keltaisena hehkuva koiranputken näköinen kasvi, joka on palsternakka.
Pienellä kuukkeloinnilla asia selveni nopeasti.

Miäs pongasi seinärakenteen välistä voikukkasen.

Seinien pinnassa uskomattoman kauniit värisävyt.

Jälleen liikkeelle. Tällä kertaa ajoimme Byholmenin rantaan, josta on todella kaunis merinäköala.

Kävimme myös uimarannalla, mutta itseäni ei kiehtonut uiminen helteisestä päivästä huolimatta.

Mutta kamera räpsy ja sain monta aurinkoista otosta.

Taas on muistojen jemmassa paljon kesäistä lämpöä, uusia kokemuksia ja hetkiä joita muistella.

Kiitos ihanasta lomasta luonasi,