Mustikassa

Siinä se alkoi, viimeisen lomaviikon alussa, kun tulimme reissusta kotiin. Matkalaukut oli tyhjennetty illalla ja aamusta olimme jo metsässä. Ihan mutuna tuttuun paikkaan, jos kukaan ei vielä ole tästä kerännyt.

Auto parkkiin tien syrjään, mahtuu sitten hyvin ohitse vaikka isommallakin koneella.

Noukkurit on hyväksi havaittu ja pölyt puhistu pois. Ensimmäinen ämpärillinen täyttyi helposti. Evästauko. Katotaan mitä tien toisella puolella on.

No olihan siellä.

Toinen ämpärillinen. Matka autolle ei ollut pitkä. Eväitä ei ollut enää kuin nimeksi, juotavaakaan ei enempää kuin pullojen pohjat.

Vielä piti katsoa rinteen alareuna miten siinä mustikka viihtyy, niin saimme vielä pari ämpärillistä lisää. Voi persus, että oltiin ihan jumissa!!
Onneksi pari seuraavaa päivää oli sateisia, saatiin höllättyä jumitusta ja miäs kinttuaan. Totuushan ei näy kuvasta, mutta miäs kulki kesäloman kaksi viimeistä viikkoa keppien kanssa ja on nyt toipumassa leikkauksesta.

Meille ei ihan riittänyt tuo yksi käynti, vaan lähdimme vielä uudestaan metsään.

Suuntasimme taas samaan paikkaan, mutta nyt harjun toiselle puolen.

Oli havaittavissa pientä turnausväsymystä ja kangistunutta menoa. Uusi paikka otettiin pian haltuun ja kannoimme täyttä ämpäriä auton perään.

Aurinkoinen ilma ja nyt oli tarpeeksi juotavaa mukana.

Eteeni tuli upea pilkkunahkajäkälä, joka on hyvin yleinen, mutta itse taisin bongata ensimmäisen kerran.

Yksi isompi konna pomppi noukkurin edeltä pakoon.

Saimme poimittua kolme ämpärillistä ja olimme kyllä tyytyväisiä.

Illan aikana perkasimme marjat ja kuuntelimme puhelintoivekonserttia, joka kuulosti vanhasta putkiradiosta melko nostalgiselta.

Mustikkaan piti päästä vielä kolmannenkin kerran, kun miähen veli ei ollut uskoa keräämämme sadon määrää. Hän halusi itselleen kiisselin verran marjoja ja sovimme, että sunnuntaiaamuna kahdeksalta olemme mättäillä, koska ennen yhtätoista alkaa vesisade. Saimme hyvinkin reilun ämpärillisen miähen kanssa yhdessä kerättyä.
Vielä, kun miniäkin tahtoi itselleen mustikkaa, lähti miäs vielä noukkimaan, mutta ne marjat annettiin nuorten käyttöön. Arvion mukaan meillä on nyt n.60 ltr mustikkaa.

Töiden jälkeen olen panostanut viinimarjojen poimimiseen. Tänä vuonna en keitä yhtään mehua, vaan kerään marjat riivittynä pakastimeen. Kävimme ostamassa 100 ltr käytetyn kaappipakastimen, jota täytän ahkeraan.

Nyt syödään marjat jukurtilla, ei jukurttia marjoilla.

Pihaympäristössä on hyvin metsävadelmaa, jota yhtenä iltana poimimme neljä litraa. Viime viikonloppuna menin uudestaan samoihin puskiin ja sain noin pari litraa talteen. Viinimarjojen kerääminen on vasta alkanut, joten sitä puuhaa riittää vielä moneksi päiväksi. Mustikkaan vielä halamoin, mutta pitää jättää puolukalle tilaa.