Sukitellaan

Niinhän se on, että kesä on pian vain muistoissamme. Elokuu on kesäkuukausista viimeinen. Aamut on olleet välillä niin sumuisia, ettei eteensä näe kuin parin sähkötolpan verran. Vielä ei ole tullut syksyn raikasta tuoksua, kun päivät ovat niin lämpimiä.

Minähän rakastan syksyä! Se on vuodenajoista ihan parasta aikaa ja mitä lähemmäksi kaamosta mennään, sen väkevämmin tunnen kuuluvani tähän hetkeen. Saan käpertyä tuolin syliin, ottaa hyvän asennon ja vaikka neuloa.

Neulomisesta puheenollen, kolmet sukat päivittyy nyt. Ensimmäisenä raitapolvarit, jotka on jumittaneet koko kesän vaiheessa. Näistä loppui lanka jalkaterän kohdalla.

Varren viininpunainen on Ville, raitalanka seiskan Sateenkaari ja terään ostin seiskan fuksiaa.

Valmiina nämä ovat olleet kolmisen viikkoa, ettei ihan uusista sukista puhuta.

Samaa, aikoja sitten valmistuneita, ovat nämäkin sukat. Matkaneuleena valmistui kahdet sukat, joista ensimmäiset, Novitan seiska, Lapintaika, on syksyn uutuuslanka. Langan pinnassa on kiva kimallus.

Hempeän vaaleanpunainen olisi kiva vaikka jakkunakin.

Varressa on joka toinen kerros sileää, joka toinen joustinta.

Valkoinen sukkapari on samaten Novitaa, Kuura. Tämäkin on syksyn uutuksia, kimaltavaa ylellisyyttä.

Tämän sukkaparin varren tein edellistä matalammaksi, ettei täydy taas lähteä lankakaupoille. Lankalaatikoissani on huomattu vajetta. Se ei kuitenkaan ole saanut minua lähtemään suuremmin ostoksille, vaan jatkan seuraavien väriyhdistelmien keräämistä.

 Toisella työviikolla annoin jo periksi ja vein neuleen mukanani töihin. Teen mielummin tauolla neuletta, kuin selaan puhelinta. Jämien jämistä on tulossa pelkkää raitaa.