Aikansa kutakin, niin tämäkin

Jotta voi luoda jotain uutta, on pystyttävä luopumaan vanhasta. Ei aina, mutta nyt olin aika ehdoton, kun miähen mieli omaan konehalliin on ollut jatkuvaa puhinaa. Miäs suunnitteli hallia kodin etupihalle, mutta minä vanhan pirtin puolelle. Perusteluinani oli, että tässä on valmis tiepohja ja tilava alue. Koneet, laitteet ym.asiaankuuluva materiaali on hiukan piilossa katseilta, eikä rakentamisen ja korjaamisen äänet kuuluisi pirtille. Samalla saisimme yhden kiinteistöveron pois kontoltamme. Tosin se jää, mutta siirtyy nyt konehalliin.
 Vanha pirtti, eli ensimmäinen yhteinen kotimme on ollut tyhjillään kauan. Sen uumeniin oli pesiytynyt homesieni, joka on saastuttanut pirtin vuosien aikana jo ennen kuin muutin tänne. Onneksi emme saaneet korjauslainaa, mutta saimme lainaa uuteen kotiin, jossa olemme asuneet pian 30-vuotta.

Sain enemmän tietoa vanhasta pirtistä. Se on vanha savupirtti, joka on rakentunut kahdesta eri talosta. Puolikkaat näkyvät pystysaumana pitkällä sivulla, kun talot on liitetty toisiinsa. Kävimme vielä viikolla katsomassa mitä kannetaan pois ja mitä annetaan mennä. Pirtin ikkuna-aukot tyhjillään, vain karmit jäljellä.

Talo on miähen syntymäkoti, samoin humun ja tyttären. Nuorin tuotiin uudelle pirtille. 
Kun miäs poisti ulkovuorauksen alta pahveja löytyi vaarin, eli isänsä seinään kirjoittama teksti, jossa luki. Vuonna 1955 vaarin nimi 41 vuotiaana on tämän paperin pistänyt tähän seinään.
Nyt paperin otettu irti ja talteen.

Kävimme miähen huoneessa, joka sittemmin oli myös minun työhuoneeni, kun tein kotityöntekijänä töitä paikalliselle firmalle elektroniikka-asentajana.

Muistoja nuoruusvuosilta, kun huristelimme hiljaa. Ei täältä ollut paljon enää vietävää. Olemme vuosien aikana tyhjentäneet käypää materiaalia. Meillä on ollut kertaalleen kuormalavakin, jonka täytimme ensinnä luhdin jätöksistä. Sitten navetan ja lopuksi tämän vanhan pirtin materiaalista.

Kylmä vinttitila, jossa on monasti kuivattu pyykit. Tämä tila pölyää saven, sammalen ja purujen vuoksi. Tässä tulisi olemaan talkooporukalle töitä yhden viikonlopun ajaksi. Eli hommiin.

Saimme valittua tämän viikonlopun talkoiluun, jolloin kaikki + 2 olisivat paikalla. Yhteensä meitä oli 13, joista kaksi on poikien kavereita.

Laskeutumista, mutta myös kiipeilyä harrastaneet olivat suureksi avuksi, kun jyrkkää kattoa aloitettiin purkamaan. Humu + kaverit tulivat jo perjantai-iltana laittamaan köydet ja solmut kohdilleen.

Tarkoituksena on ottaa peltikatto pois, samoin pärekatto ja kattotuolit. Kattopeltiä käytetään uudestaan toisaalla. Osa kattotuolien puista hyödynnetään, mutta päreillä en pidä väliä.

Jokainen nousi vuorollaan. Aina uusi tarkistus.

Yhä ylemmäksi

Varovaista tuntumaa ja varmistelua.

Köydet on sidottu talon takana oleviin suuriin kuusiin. Ne ei anna periksi.

Huomaa kuinka piippu on rikkoutunut.

Katonvaltaajat ennen auringonlaskua.

Tästä lähti purku liikkeelle.

Yksi alkoi poistamaan harjapeltiä, kaksi purki piippua joka huojui uhkaavasti.

Illan aikana piippu oli maassa ja pari pitkää peltiä poistettu.

Tyttären perhe tuli myöhään perjantai-iltana, kun työt oli tehty. Kävin Venlan ja Vanessan kanssa katsomassa suurta kuuta.
Nukkumajärjestelyt oli helppo hoitaa, kun meitä oli vasta yhdeksän paikalla. Jokainen viritteli kellonsa soittamaan lauataiaamuun. Niinpä minäkin heräsin seitsemältä, kun yksi herätys ei riittänyt.

Aurinkoinen aamu alkoi puuron voimalla. Oli siinä pekonia, paistettua kananmunaa, vähän energiajuomaa, mutta yllättävän vähän kahvia.

Jokaisella oli jokin tehtävä. Vävy kantaa pudotettuja peltejä. Miäs järjestelee lisähommia. Miähen jalkaleikkaus ei mahdollistanut aktiiviseen toimintaan, vaikka mieli teki. Siksi meillä oli paljon apukäsiä ja terveitä jalkoja. Ainakin aamusta. Illasta olikin sitten ihan eri ääni kellossa.

Katolta putoaa linnun paskaa, sitä siellä oli! Naakat olivat joskus vallanneet piipun ja se pesä oli syvällä piipussa.

Talkookutsussa oli mainittu, että talo tarjoaa kaksi lämmintä ruokaa, joista ensimmäiseen kattaukseen sain apuja tyttäreltä. Siinä oli tarjolla kinkkukiusausta ja vihreä salaatti. Jälkkärinä marjarahka.
Miäsväkeä ei päästetty pirtille kuin hyvästä syystä. Niin oli ittensä pöllyttäneet likaan yltä ja päältä. 
Naiset ja lapset saivat oman kattauksen sisälle. Arvannette, että tässä kohtaa alkoi ruuhka näkyä tiskikoneella.
Miniä oli tullut Miljan kanssa aamupäivän aikana, samoin nuorin tyttöystävänsä kanssa. Jokaiselle käsiparille löytyi jotain tekemistä. Ajoin miniä pihalle lasten kanssa, sain olla hetken rauhassa ja valmistella seuraavaa ateriaa, sekä iltaruokaa.

Ehdin paistosten jälkeen välillä itsekin pihalle, kastelin kukkaset ja kasvarin. Olin yllättynyt, kuinka nopeasti hommat olivat edenneet, kun käppäilin työmaalle. Kaikki pellit olivat jo saatu pois, eikä päivä ollut kuin hiukan yli kahdentoista.

Kävin katsomassa missä kaikki, no takapihalla. Siellä ne alhaalta tiirailivat vasten aurinkoa. Mitä ne katsoo?

Jokainen antaa omia ohjeitaan.

Meteli oli melkoinen. Ullatus! Oli pärekaton poiston aika. Siinä mietittiin, kokeiltiin, vaihdettiin työkalua ja taas tuli alhaalta neuvoja.

Eikä aikaakaan, kun nuorin oli kivunnut vintille moottorisahan kanssa. Oikeassa reunassa alkoi tapahtumaan!

Pian oli katossa reikä!

Pölyä ja poika.

Happea!!

Vähän lisää!!!

Kohta siellä oli toinenkin, humu!

Molemmat pojat sahasivat aukkoja kattoon, kaverit keräsivät köytensä pois.

Rutikuiva rakenne, kahden sahan käry ja palojen irrotus tuottivat sellaiset pöllytykset, että alhaallakin tunsi kuivan puun tukehduttavan nielua.

Kuulosuojaimet, maskit ja suojalasit oli etsitty käyttöön.

Hellou!

Välillä on kurkattava ja vedettävä lisää happea.

Kävin välillä keräämässä viinimarjoja aamupalaa varten ja kuulin, että käy nyt katsomassa, kun katto on ihan auki.
No olihan ne pitäneet vauhtia päällä. Kaikki viisi miästä nostivat ja kaatoivat rakenteita maahan. 
Lämmin päivä vaati paljon juotavaa ja joku aina kantoi katolle märkää.

Apuna rakennepuiden vänkäämisen oli humun kaadonsuuntaaja, jolla puu, kuin puu sai lisää käskyä.

Rakennuksen ympäristöön oli kerääntynyt melkoinen määrä rakennusjätettä. Miäs tuumasi, että ei taideta selvitä ihan pintaremontilla tässä kohtaa. Juu, ei kutsuta Huvilaa ja huussia =D

Kun takapihan puolelta oli rakenteet purettu, kaadettiin piippu. Sehän jysähti! Sain parahiksi videolle mäjähdyksen, jota päivän aikana oli katsottu useasti ja naurettu.

Tiilet otetaan talteen. Ne on vanhoja käsinlyötyjä ja näillekin on jo mietitty uusi käyttökohde.

Yli laidan ja peräkärryyn.

Laasti oli ihan haperoa, mutta tiili kesti ehjänä.

Jos vain mahdollista niin keittiön leivinuunin tiilet ja vielä piiloon jääneet piipuntiilet otetaan talteen.

Tästä kulmasta katsottuna seison vintioven vieressä. Niin paljon näkymä muuttui, kun katto on poissa.

Kävin vielä kuvaamassa pirtissä, kun piipunkaadon jälkeen pöly oli laskeutunut. Nämä hirret ovat pitäneet suojissaan monta sukupolvea. Näiden seinien suojissa on kasvanut monta lasta maailmalle. 
Pirtti on ollut paikka monelle juhlalle, tapahtumalle ja hetkelle. Meillä on hyvä tarkoitus ottaa ehjät ja kunnolliset hirret talteen ja hyödyntää niitä toisaalla. Jatkaa vanhan pirtin elämää.

Huomaa kuinka tumma hirsi on länsipäässä.

Idän puolella vastaavasti vaalea. Tämä huone oli miähen isovanhempien kammari. Meidän makuuhuone.

Oven tilkkeenä sammal. Ja voi hittolainen miten kylmä pirtti se olikaan! Kun muutin tänne, oli talvet -30'. Lattialla ei ollut lämpöä kuin muutama aste ja nurkat pakkasella. Myönnän, ettei minulla ole tunnesidettä, eikä ikävä.

Kun takapihan puoleinen lape on pudotettu alas, on vielä etupihan puoli saatava purettua.

Pari pinkeetä irvistystä, voimaa ja lisää punnerrusta.

Pyysivät länsipäädyn kaadolle useasti lupaa, mutta ei annettu. Olivat kuitenkin kaataneet senkin, kun miähen silmä vältti.

Talkoosuunnitelmiin ei kuulunut eristeiden poisto, mutta niin vain talikot otettiin käyttöön ja kuiva putu sai kyytiä.

Jossain vaiheessa yksi talkoolaisista kysyi, onko pakko mennä suihkuun, jos ei ole hikoillut??!!

ON!! =D
Nuoriso harmaantuu ihan silmissä.

Katolla työskentely vaati jatkuvasti maskia.

Jopa lähietäisyydellä.

Tässä vaiheessa minun oli poistuttava laittamaan viimeistelyt päivällistä varten, jonka tytär ja miniä tekivät pyynnöstäni.

Pölyä se vaan on.

Päivälliselle oli pennepastaa ja jauhelihakastiketta, sekä italiansalaattia. Jälkkärinä mustikkapiirakkaa, jämät raparperipiirakasta vanilijavaahdon kanssa. Vieläkään, eikä ainakaa enää miähet päässeet pirtille. 

Onneksi ilma suosi meitä koko päivän.

Ihanat naiset keinussa.

Kävin tyttären ja lasten kanssa ensinnä saunassa. Siten sain enemmän aikaa iltavalmisteluille.

Samalla kertaa, kun koko porukka on koolla vietettiin grilli-iltaa, eli kesäkauden päättäjäiset luhdilla.

Nuoremmat naiset olivat järjestäneet pöydät tilan pituutta hyödyntäen. He koristelivat ja kattoivat pöydän.

Kausi on kiva päättää yhteiseen hetkeen, joka on aina ollut jonkinlainen puurtamisen päivä, kuten tälläkin kertaa. Nyt vain kohde oli hiukan rankempi. 
Muistaisin, että ensimmäisen kerran vietimme kesän päättäjäiset 2014. Yhtä vuotta lukuunottamatta olemme joka vuosi voineet kokoontua grillin ääreen suurella porukalla.

Luhti on idyllinen paikka. Tällä kertaa pöytää koristivat aidot kynttilät, pihlajanoksat ja krysanteemit.

Jokainen huolehti omasta makunautinnostaan.

Nuorin

Grilli oli tuotu ovelle ja siinä paistuivat monet maittavat herkut. Jokaiselle jotakin.

Pitkän pöydän ääreen mahtui kaikki kolmetoista ja sisälle rohkeasti kävellyt kissa.

Päivän aikana oli ruoka maittanut hyvin. Iltasella moni oli todella väsynyt fyysisen päivän ja hiukan huonosti nukutun yön jälkeen. 
Kipeytyneet kädet, jalat ja selät vaativat lepoa ja rentoutumista. Porukka hiipui nukkumaan nuoremmasta päästä kukin vuorollaan. Nukkumäjärjestelyjä jouduttiin muuttamaan niin, että katolla kiipeilleet majoitettiin luhtiin. Sinne ripustettiin yksi riippumatto ja pari valtasi omat vuoteensa.

Sunnuntai valkeni vesisateisena. Illalla luhdilla häärännyt kissa jatkoi yöllä mankuamistaan luhdin vieressä. Roskapusseihin kerätyt ruokakääreet olivat kiinnostaneet siinä määrin kissaa, että ne oli pitänyt riipiä irti korkeuksista. 

Teimme miähen kanssa aamupalalle maittavat ja täyttävät lämpöiset voileivät koko porukalle. Siinä jo heräsi kyselyä, että mitäs tänään on työlistalla, kun niin väkeä ruokitaan. Tänään ei ollut listalla mitään työvelvoitetta. Maanantaiaamuna hyrähtää kuvan kone käyntiin ja aloittaa oman osuutensa urakasta. Sen verran kävin vielä kuvaamassa pirttiä, että jää kuviin muistoihin ja otin ulko-oven avaimen talteen.
Suuret kiitokset teille kaikille talkooavusta,

ja Hannu