Ompelikonekaappi

 Joitakin töitä voi vain venyttää ihan loputtomiin, mutta olisi tietty suotavaa, että se loputonkin päättyy jossain vaiheessa ja valmista syntyy. Asetin joululoman päättymisen ehdoksi ompelikonekaapin viimeistelyn. Jos tämän valmistumisella olisi voinut venyttää lomaa loputtomiin, en olisi pistänyt yhtään hanttiin. Toisaalta arki on kiva asia ja vielä mukavampi oli saada yksi listanippu pois työpöytäni vierestä. Silmä tottuu nopeasti keskeneräisyyteen, mikä sinänsä saattaa olla uusi normi, mutta jos joka paikassa alkaa olla keskeneräisyyksiä, en tykkää. Tässä projektissa on käytetty paljon aikaa ja paljon vanhaa materiaalia. Ensin oli ovi. Miähen kiinnostus kokeilla ja tehdä on verraton apu näissä suunnitelmissani. Kesällä teimme reissun Metsäkylän Navettaa, joka on semmoinen aarreaitta kaikkine ihanuuksineen, että yhdellä kertaa emme ihan kaikkea edes ennättäneet näkemään. Onneksi miäs hokasi pyöreän listan, jonka määrän osasi arvioida oikein. Näin saatiin matkaan jotain tuikitärkeää tämän projektin valmistukseen.

Meillä on vanhoja ikkunalaseja ja sitten meillä on niitä todella vanhoja laseja. Käytin jälkimmäisiä, kun leikkasin neljä ruutua. Lasien leikkaaminen oli simppeli homma, kun vertaa miten paljon miäs joutui tekemään työtä joka ainoan listan kanssa. Kaikki valoaukot olivat erikokoisia. Joka ainoasta listasta joutui veistämään, että lista asettui samaan syvyyteen oven pinnan kanssa. Listat on suojattu vahalla ennen sahausta.

Kun oven avaa, sen painon tuntee. Narahduksen kuulee ja lämpimän puun pinnan voi aistia.

Kiinnitin kaapin sisäpinnoille washiteipillä kivoja kädentaitoaiheisia kortteja.

Siinä se ny pönöttää! Ompelikonekaappi. Ihan valmiina.

Samalla kuvasin makuuhuoneen työnurkkaukseni. Aiemmin tehty päivitys löytyy täältä.